Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Wed, 25 Oct 2017 12:10:48 +0300 fi Naisten maanpuolustuksessa ei ole kyse vain varusmiespalveluksesta http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244991-naisten-maanpuolustuksessa-ei-ole-kyse-vain-varusmiespalveluksesta <p>Vuonna 1995, eli jo 22 vuotta sitten, naiset otettiin osaksi suomalaista varusmiespalvelusta. Hakeutuvien naisten määrä on jatkuvassa kasvussa [1] ja nyt 22 vuoden jälkeen julkisessa keskustelussa pohdinnassa on naisten maanpuolustuksen lisääminen pakollisten kutsuntojen, jopa ehkä pakollisen varusmiespalveluksen avulla. Naisten maanpuolustuksessa on kuitenkin laajemmastakin asiasta kyse kuin pelkän varusmiespalveluksen suorittamisesta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kyse ei ole aseen kantamisesta</strong></p><p>Naisten ottaminen yleiseen maanpuolustusrutiiniin kutsuntojen avulla lisäisi itsessään huomattavasti enemmän maanpuolustuksesta yleensä, sekä tietoisuutta tällä hetkellä vapaaehtoisesta varusmiespalveluksesta. Maanpuolustustietouden lisääminen on siksi tärkeää, että nykypäivän kriisiajan uhat eivät ole pelkästään rintamalla tapahtuvia taisteluja, vaan ne pyrkivät vaikuttamaan yhteiskuntaan kokonaisvaltaisemmin. On ideaalia, että jokaisella kansalaisella on valmius torjua yhteiskunnan lamauttaminen tuntemalla esimerkiksi vesi-, sähkö-, tie- ja viestiverkkoon kohdistuvat vaarat.</p><p>Someaikakaudella myös informaatiosodalla ja sen propagandalla on korostunut merkitys. Lähes jokainen nuori sukupuolesta riippumatta on tekemisissä sosiaalisen median viestinnän kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Äitejä ja kiväärejä</strong></p><p>Naisten pakolliset kutsunnat aiheuttavat paljon tunteita. Eräs feministiksi itseään tituleeraava henkilö Helsingin Sanomien mielipidepalstalla vastusti kutsuntoja vedoten naisten rooliin perheessä. Toisaalla taas kutsuntoja vastustetaan, koska &rdquo;miehet joutuisivat kantamaan naisten kiväärit&rdquo;. En itse usko, että äitiys on tarpeeksi painava peruste olla valmistautumatta kriisiajan erilaisiin tilanteisiin tai kutsunnoissa rynnäkkökiväärin olevan jakotavaraa. On huolestuttavaa, että kriisiajan uhkiin valmistautuminen koetaan jonain pakollisena suoritteena, johon osallistumista tulee kaikin voimin rajoittaa osalta yhteiskunnan jäseniä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Naisten maanpuolustuksen rikas historia</strong></p><p>Suomalaisessa yhteiskunnassa naisten maanpuolustus on ollut yllättävän suuressa roolissa etenkin sotien aikana. Lotta Svärd-järjestön tekemä työ Suomen itsenäisyyden puolesta on kunniallinen. Suomen selviytymiseen vaikutti merkittävästi lottien tekemä muonitus-, vaatetus- ja valvontatyö. Lotta Svärdin naisten tekemän työn merkitys on hyvä muistaa nykyaikana, jolloin huollon merkitys sodankäynnissä on korostunut huomattavasti. Suomi on myös ollut maailman ensimmäisiä maita, joissa on ollut puolustusministerinä nainen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Maanpuolustusvelvollisuus</strong></p><p>Suomessa jokainen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen. On kyseenalaista, ettei lähes puolelle väestöstä anneta maanpuolustuskoulutusta, vaikka nykyajan kriisiajan uhat ovat kokonaisvaltaisia ja koettelevat yhteiskunnan rakenteita entistä laajemmin. Naisten maanpuolustus kokee edelleen vakavia asenneongelmia, vaikka naisten maanpuolustustyö ei ole uusi ilmiö ja sillä on ollut huomattava merkitys Suomen historiassa.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Josefiina Kauppila&nbsp;</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Lähteet:</em></p><p><em>1.&nbsp;</em>http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/naisten-osuus-armeijassa-kasvaa-rytinällä-tänä-vuonna-palvelukseen-hakeutui-yli-1-100-naista-1.190667</p><p><em>Kuva: Museokeskus Vapriikki</em></p> Vuonna 1995, eli jo 22 vuotta sitten, naiset otettiin osaksi suomalaista varusmiespalvelusta. Hakeutuvien naisten määrä on jatkuvassa kasvussa [1] ja nyt 22 vuoden jälkeen julkisessa keskustelussa pohdinnassa on naisten maanpuolustuksen lisääminen pakollisten kutsuntojen, jopa ehkä pakollisen varusmiespalveluksen avulla. Naisten maanpuolustuksessa on kuitenkin laajemmastakin asiasta kyse kuin pelkän varusmiespalveluksen suorittamisesta.

 

Kyse ei ole aseen kantamisesta

Naisten ottaminen yleiseen maanpuolustusrutiiniin kutsuntojen avulla lisäisi itsessään huomattavasti enemmän maanpuolustuksesta yleensä, sekä tietoisuutta tällä hetkellä vapaaehtoisesta varusmiespalveluksesta. Maanpuolustustietouden lisääminen on siksi tärkeää, että nykypäivän kriisiajan uhat eivät ole pelkästään rintamalla tapahtuvia taisteluja, vaan ne pyrkivät vaikuttamaan yhteiskuntaan kokonaisvaltaisemmin. On ideaalia, että jokaisella kansalaisella on valmius torjua yhteiskunnan lamauttaminen tuntemalla esimerkiksi vesi-, sähkö-, tie- ja viestiverkkoon kohdistuvat vaarat.

Someaikakaudella myös informaatiosodalla ja sen propagandalla on korostunut merkitys. Lähes jokainen nuori sukupuolesta riippumatta on tekemisissä sosiaalisen median viestinnän kanssa.

 

Äitejä ja kiväärejä

Naisten pakolliset kutsunnat aiheuttavat paljon tunteita. Eräs feministiksi itseään tituleeraava henkilö Helsingin Sanomien mielipidepalstalla vastusti kutsuntoja vedoten naisten rooliin perheessä. Toisaalla taas kutsuntoja vastustetaan, koska ”miehet joutuisivat kantamaan naisten kiväärit”. En itse usko, että äitiys on tarpeeksi painava peruste olla valmistautumatta kriisiajan erilaisiin tilanteisiin tai kutsunnoissa rynnäkkökiväärin olevan jakotavaraa. On huolestuttavaa, että kriisiajan uhkiin valmistautuminen koetaan jonain pakollisena suoritteena, johon osallistumista tulee kaikin voimin rajoittaa osalta yhteiskunnan jäseniä.

 

Naisten maanpuolustuksen rikas historia

Suomalaisessa yhteiskunnassa naisten maanpuolustus on ollut yllättävän suuressa roolissa etenkin sotien aikana. Lotta Svärd-järjestön tekemä työ Suomen itsenäisyyden puolesta on kunniallinen. Suomen selviytymiseen vaikutti merkittävästi lottien tekemä muonitus-, vaatetus- ja valvontatyö. Lotta Svärdin naisten tekemän työn merkitys on hyvä muistaa nykyaikana, jolloin huollon merkitys sodankäynnissä on korostunut huomattavasti. Suomi on myös ollut maailman ensimmäisiä maita, joissa on ollut puolustusministerinä nainen.

 

Maanpuolustusvelvollisuus

Suomessa jokainen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen. On kyseenalaista, ettei lähes puolelle väestöstä anneta maanpuolustuskoulutusta, vaikka nykyajan kriisiajan uhat ovat kokonaisvaltaisia ja koettelevat yhteiskunnan rakenteita entistä laajemmin. Naisten maanpuolustus kokee edelleen vakavia asenneongelmia, vaikka naisten maanpuolustustyö ei ole uusi ilmiö ja sillä on ollut huomattava merkitys Suomen historiassa.

 

Josefiina Kauppila 

 

Lähteet:

1. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/naisten-osuus-armeijassa-kasvaa-rytinällä-tänä-vuonna-palvelukseen-hakeutui-yli-1-100-naista-1.190667

Kuva: Museokeskus Vapriikki

]]>
27 http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244991-naisten-maanpuolustuksessa-ei-ole-kyse-vain-varusmiespalveluksesta#comments Kotimaa maanpuolustus Maanpuolustuskeskustelu Varusmiespalvelus Yleinen asevelvollisuus Wed, 25 Oct 2017 09:10:48 +0000 Josefiina Kauppila http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244991-naisten-maanpuolustuksessa-ei-ole-kyse-vain-varusmiespalveluksesta
Feministinen turvallisuuspolitiikka Suomessa on paradoksi http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238739-feministinen-turvallisuuspolitiikka-suomessa-on-paradoksi <p>Demarinaiset ja demarinuoret ottivat Helsingin Sanomissa kantaa feministisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolesta (15.6.). Sen lisäksi että mielipidekirjoitus pohjautui perinteiseen tyhjänpäiväiseen oppositioretoriikkaan, se oli myös harvinaisen huono suoritus feministisen metodologian tuntemuksesta. Konkretiaa vailla oleva kirjoitus osoitti demarien pyrkimyksen muita miellyttävään hyvesignalointiin, jossa realismilla ja faktoilla ei ole juurikaan väliä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Feminismin ja suomalaisen turvallisuuspolitiikan suhde on hankala, suorastaan paradoksaalinen. Feminismin ja kansallisen turvallisuuden välinen suhde korostaa ensisijaisesti internationalismia, pasifismia ja isänmaattomuutta. Suomen geopoliittinen asema asettaa Suomen alttiiksi imperialistiselle, röyhkeitä valloituksia naapurimaihin tekevän, äärikonservatiivisen valtion vaikutuksen alaiseksi. Tällaisessa geopoliittisessa asemassa olisi täydellistä denialismia lähestyä turvallisuuspoliittisia kysymyksiä internationalismin, pasifismin ja kauniiden ajatusten avulla.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Demarien sanahelinän alta välillä näkyi huoli naisten asemasta Suomen turvallisuuspolitiikassa ja maanpuolustuksessa, vaikka vasta muutama viikko sitten sukupuolineutraaleja kutsuntoja vastustettiin feminismin nimissä samalla palstalla. Sen sijaan, että perehdyttäisiin feministiseen metodologiaan, kutsutaan kaikkea itselle mieluisaa &rdquo;feministiseksi&rdquo;. Siksi feministinen turvallisuuspolitiikka ei ole uskottava esitys keneltäkään.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Sanahelinän ja hyvesignaloinnin sijaan tulee keskittyä naisten asemaan maanpuolustustyössä. Sukupuolineutraalit kutsunnat ovat ensimmäinen askel kohti tasa-arvoisempaa turvallisuuspolitiikkaa. Myös naisille tulee luoda selkeä tiedotus maanpuolustusvelvollisuudesta, uramahdollisuuksista Puolustusvoimilla ja maanpuolustustyön monipuolisuudesta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Suomen suvereniteetti nojaa uskottavaan puolustukseen ja sen ennaltaehkäisevään vaikutukseen. Ilman suvereniteettia emme olisi uskottava toimija myöskään kansainvälisessä ulkopolitiikassa. Kauniit ajatukset eivät luo samanlaista suvereniteettia Suomen geopoliittisessa asemassa, kuten uskottava ja tasa-arvoinen maanpuolustustyö.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Lähteet:</p> <p><a href="http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005254202.html">http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005254202.html</a></p> <p><a href="http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005224725.html" title="http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005224725.html">http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005224725.html</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Josefiina Kauppila</strong></p> <p><a href="mailto:janina.josefiina@windowslive.com">janina.josefiina@windowslive.com</a></p> <p>Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Demarinaiset ja demarinuoret ottivat Helsingin Sanomissa kantaa feministisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolesta (15.6.). Sen lisäksi että mielipidekirjoitus pohjautui perinteiseen tyhjänpäiväiseen oppositioretoriikkaan, se oli myös harvinaisen huono suoritus feministisen metodologian tuntemuksesta. Konkretiaa vailla oleva kirjoitus osoitti demarien pyrkimyksen muita miellyttävään hyvesignalointiin, jossa realismilla ja faktoilla ei ole juurikaan väliä.

 

Feminismin ja suomalaisen turvallisuuspolitiikan suhde on hankala, suorastaan paradoksaalinen. Feminismin ja kansallisen turvallisuuden välinen suhde korostaa ensisijaisesti internationalismia, pasifismia ja isänmaattomuutta. Suomen geopoliittinen asema asettaa Suomen alttiiksi imperialistiselle, röyhkeitä valloituksia naapurimaihin tekevän, äärikonservatiivisen valtion vaikutuksen alaiseksi. Tällaisessa geopoliittisessa asemassa olisi täydellistä denialismia lähestyä turvallisuuspoliittisia kysymyksiä internationalismin, pasifismin ja kauniiden ajatusten avulla.

 

Demarien sanahelinän alta välillä näkyi huoli naisten asemasta Suomen turvallisuuspolitiikassa ja maanpuolustuksessa, vaikka vasta muutama viikko sitten sukupuolineutraaleja kutsuntoja vastustettiin feminismin nimissä samalla palstalla. Sen sijaan, että perehdyttäisiin feministiseen metodologiaan, kutsutaan kaikkea itselle mieluisaa ”feministiseksi”. Siksi feministinen turvallisuuspolitiikka ei ole uskottava esitys keneltäkään.

 

Sanahelinän ja hyvesignaloinnin sijaan tulee keskittyä naisten asemaan maanpuolustustyössä. Sukupuolineutraalit kutsunnat ovat ensimmäinen askel kohti tasa-arvoisempaa turvallisuuspolitiikkaa. Myös naisille tulee luoda selkeä tiedotus maanpuolustusvelvollisuudesta, uramahdollisuuksista Puolustusvoimilla ja maanpuolustustyön monipuolisuudesta.

 

Suomen suvereniteetti nojaa uskottavaan puolustukseen ja sen ennaltaehkäisevään vaikutukseen. Ilman suvereniteettia emme olisi uskottava toimija myöskään kansainvälisessä ulkopolitiikassa. Kauniit ajatukset eivät luo samanlaista suvereniteettia Suomen geopoliittisessa asemassa, kuten uskottava ja tasa-arvoinen maanpuolustustyö.

 

Lähteet:

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005254202.html

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005224725.html

 

 

Josefiina Kauppila

janina.josefiina@windowslive.com

Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen  

]]>
2 http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238739-feministinen-turvallisuuspolitiikka-suomessa-on-paradoksi#comments Demarinuoret Feminismi maanpuolustus SDP Turvallisuuspolitiikka Fri, 16 Jun 2017 10:37:25 +0000 Josefiina Kauppila http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238739-feministinen-turvallisuuspolitiikka-suomessa-on-paradoksi
Hätiköinnillä suuri hintalappu http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235834-hatikoinnilla-suuri-hintalappu <p>Iltalehti uutisoi tänään (18.4.2017) hallituksen tavoitteesta siirtyä uudenlaiseen korkeakoulujen opiskelijavalintaan. Samalla suomalaiset korkeakoulumarkkinat ovat suljettuja kilpailulta ja aivovuotoa ulkomaille pelätään. Myös syrjäytymisen hintalappua kauhistellaan.</p> <p>Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) esityksessä on menty kuuluisasti sananlaskun mukaan &rdquo;pers edellä puuhun&rdquo;. OKM on esittänyt, että jatkossa korkeakoulujen opiskelijavalinta suoritettaisiin ylioppilaskokeiden arvosanojen perusteella ja ylioppilaskokeita ei saisi uusia kuin rajatun verran. Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtajana toimiva Pietu Heiskanen kritisoi esitystä.</p> <p>Esityksessä ja ylipäätänsä uudistuksissa on monta ongelmakohtaa, jotka ovat unohtuneet:</p> <p>&nbsp;</p> <p>1. 16-vuotias ei ole välttämättä rationaalinen olento valitsemaan ensimmäisenä vuotenaan juuri niitä kursseja, jotka palvelisivat hänen pääsyänsä myöhemmin tahtomaansa korkeakouluun. Tämä tarkoittaa väärin valittuja aloja, tehottomuutta ja pahimmillaan mielenterveysongelmia. Etenkin jatkuvasti supistetaan erilaisia mahdollisuuksia päästä korkeakouluun ja tätä kautta vaihtamaan alaa, esimerkiksi ensikertalaiskiintiöt.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;2. Koko uudistuksen ideana on ollut purkaa lukiolaisten paineita. OKM:n esityksen malli vaatisi lukiolaisista entistä suurempaa painetta, kuin nykyinen jossa väyliä korkeakouluun on mm. pääsykoe.</p> <p>&nbsp;</p> <p>3. Kaikki eivät voi saada laudaturia. Arvosana-asteikko ei ole vakio, vaan tietty prosentti saa tietyn arvosanan. Tällöin välttämättäkin löytyisi aina suuri joukko, joiden lukion papereilla ei mennä korkeakouluun. Lukionhan piti olla korkeakouluun valmistava koulutus? 2-4 vuotta koulutusta ja ovet eivät edes avaudu korkeakouluun? Mitä heille tehdään? Kotiin ja toimeentulotuelle? Haetaan niin kauan satunnaisia aloja, kunnes jokin tärppää?</p> <p>&nbsp;</p> <p>4. Ylioppilastutkinto ei mittaa pärjäämistä korkeakoulussa tai tietylle alalle soveltumista, vaan lukion oppimäärän sisäistämistä ja soveltamista.</p> <p>&nbsp;</p> <p>5. Esitys ei palvele millään tavoin mahdollisuuksien tasa-arvoa. Jos mahdollisuudet päästä korkeakouluun rajataan vain ylioppilaskokeisiin, unohtuvat alanvaihtajat, ammattikoululaiset ja tietyille aloille sopivat vääriä kurssi- tai ylioppilaskirjoitusvalintoja tehneet henkilöt. Tämä korostuu etenkin, kun Suomessa korkeakoulututkinnon saa antaa ainoastaan julkisen sektorin toimija.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Epäilen erittäin vahvasti OKM:n esitystä edellä mainituista syistä. Jos esitys tulisi tämänkaltaisena voimaan, voidaan olettaa suurta hintalappua ensimmäisen vuoden jälkeen alaan kyllästyneille, koulustressistä mielenterveyspoliklinikalla käyville ja heille, joille ovet eivät koskaan avautuneetkaan. Jos korkeakoulujen opiskelijavalinta muuttuisi ylipäätänsä tällaiseksi, jouduttaisiin myös koko lukio pistämään remonttiin.</p> <p>Toivon ettei Sanni Grahn-Laasonen uskalla mennä OKM:n mukana puuhun, vaan jatkossakin jokaisella nuorella olisi vaihtoehtoja löytää haluamalleen opintielle. Jotkut löytävät sinne 18-vuotiaana, mutta eivät läheskään jokainen. Nyt jo mielenterveysongelmat ovat riesana opiskelijaelämässä ja kuormittuneina YTHS:n palveluissa, joten ei kannata hätiköidä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Iltasanomat: <a href="http://m.iltalehti.fi/politiikka/201704182200104190_pi.shtml" title="http://m.iltalehti.fi/politiikka/201704182200104190_pi.shtml">http://m.iltalehti.fi/politiikka/201704182200104190_pi.shtml</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>Josefiina Kauppila</p> <p><a href="mailto:janina.josefiina@windowslive.com">janina.josefiina@windowslive.com</a></p> <p>Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Iltalehti uutisoi tänään (18.4.2017) hallituksen tavoitteesta siirtyä uudenlaiseen korkeakoulujen opiskelijavalintaan. Samalla suomalaiset korkeakoulumarkkinat ovat suljettuja kilpailulta ja aivovuotoa ulkomaille pelätään. Myös syrjäytymisen hintalappua kauhistellaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) esityksessä on menty kuuluisasti sananlaskun mukaan ”pers edellä puuhun”. OKM on esittänyt, että jatkossa korkeakoulujen opiskelijavalinta suoritettaisiin ylioppilaskokeiden arvosanojen perusteella ja ylioppilaskokeita ei saisi uusia kuin rajatun verran. Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtajana toimiva Pietu Heiskanen kritisoi esitystä.

Esityksessä ja ylipäätänsä uudistuksissa on monta ongelmakohtaa, jotka ovat unohtuneet:

 

1. 16-vuotias ei ole välttämättä rationaalinen olento valitsemaan ensimmäisenä vuotenaan juuri niitä kursseja, jotka palvelisivat hänen pääsyänsä myöhemmin tahtomaansa korkeakouluun. Tämä tarkoittaa väärin valittuja aloja, tehottomuutta ja pahimmillaan mielenterveysongelmia. Etenkin jatkuvasti supistetaan erilaisia mahdollisuuksia päästä korkeakouluun ja tätä kautta vaihtamaan alaa, esimerkiksi ensikertalaiskiintiöt.

 

 2. Koko uudistuksen ideana on ollut purkaa lukiolaisten paineita. OKM:n esityksen malli vaatisi lukiolaisista entistä suurempaa painetta, kuin nykyinen jossa väyliä korkeakouluun on mm. pääsykoe.

 

3. Kaikki eivät voi saada laudaturia. Arvosana-asteikko ei ole vakio, vaan tietty prosentti saa tietyn arvosanan. Tällöin välttämättäkin löytyisi aina suuri joukko, joiden lukion papereilla ei mennä korkeakouluun. Lukionhan piti olla korkeakouluun valmistava koulutus? 2-4 vuotta koulutusta ja ovet eivät edes avaudu korkeakouluun? Mitä heille tehdään? Kotiin ja toimeentulotuelle? Haetaan niin kauan satunnaisia aloja, kunnes jokin tärppää?

 

4. Ylioppilastutkinto ei mittaa pärjäämistä korkeakoulussa tai tietylle alalle soveltumista, vaan lukion oppimäärän sisäistämistä ja soveltamista.

 

5. Esitys ei palvele millään tavoin mahdollisuuksien tasa-arvoa. Jos mahdollisuudet päästä korkeakouluun rajataan vain ylioppilaskokeisiin, unohtuvat alanvaihtajat, ammattikoululaiset ja tietyille aloille sopivat vääriä kurssi- tai ylioppilaskirjoitusvalintoja tehneet henkilöt. Tämä korostuu etenkin, kun Suomessa korkeakoulututkinnon saa antaa ainoastaan julkisen sektorin toimija.

 

Epäilen erittäin vahvasti OKM:n esitystä edellä mainituista syistä. Jos esitys tulisi tämänkaltaisena voimaan, voidaan olettaa suurta hintalappua ensimmäisen vuoden jälkeen alaan kyllästyneille, koulustressistä mielenterveyspoliklinikalla käyville ja heille, joille ovet eivät koskaan avautuneetkaan. Jos korkeakoulujen opiskelijavalinta muuttuisi ylipäätänsä tällaiseksi, jouduttaisiin myös koko lukio pistämään remonttiin.

Toivon ettei Sanni Grahn-Laasonen uskalla mennä OKM:n mukana puuhun, vaan jatkossakin jokaisella nuorella olisi vaihtoehtoja löytää haluamalleen opintielle. Jotkut löytävät sinne 18-vuotiaana, mutta eivät läheskään jokainen. Nyt jo mielenterveysongelmat ovat riesana opiskelijaelämässä ja kuormittuneina YTHS:n palveluissa, joten ei kannata hätiköidä.

 

Iltasanomat: http://m.iltalehti.fi/politiikka/201704182200104190_pi.shtml

 

Josefiina Kauppila

janina.josefiina@windowslive.com

Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen

]]>
0 http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235834-hatikoinnilla-suuri-hintalappu#comments Korkeakoulu Korkeakoulu-uudistus OKM Opiskelija Opiskelijavalintauudistus Tue, 18 Apr 2017 18:36:27 +0000 Josefiina Kauppila http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235834-hatikoinnilla-suuri-hintalappu
Ruotsi on turvallinen maa – ja se on suurin ongelma nyt http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235483-ruotsi-on-turvallinen-maa-ja-se-on-suurin-ongelma-nyt <p><strong>(HUOM! Ennen kuin soitat vihaisen puhelun, kuinka levitän &quot;suvakkipropagandaa&quot;, suosittelen lukemaan koko tekstin. Ydinsanoma löytyy yhteenveton ensimmäisestä lauseesta: &quot;Turvapaikkajärjestelmä ei palvele kokonaisuutta lähes millään tavoin.&quot;)</strong><br /><br />Kuntavaalien aikaan leimahti suuri maahanmuuttopoliittinen keskustelu, kun Pietarissa ja Tukholmassa tehtiin järkyttäviä terroritekoja. Samaan aikaan kohistiin Suomen palautuslennoista Afganistaniin, jossa palautettiin entisiä turvapaikanhakijoita. Koko keskustelu näiden ilmiöiden ja tapahtumien ympärillä on vääristynyttä ja epäanalyyttista. Polarisoitunut keskustelukenttä ei kykene keskusteluun niin kauan kun koko ilmiötä ei leimaa kriittinen ajattelu.</p><p>Kirjoitus on pitkä ja sisältää pohdiskelevan luonteen. En koe tarpeelliseksi yhteneväiseen narratiiviin, vaan pyrin ottamaan huomioon ilmiön monipuolisuuden. Käsittelen hajanaista kokonaisuutta vain osin, sillä tämä on blogi eikä kirja.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Termistö</strong></p><p>Tekstissäni viittaan maahanmuuttopolitiikalla nimenomaan nykyisen keskustelun kuvaan, joka on keskittynyt pakolaisuuteen ja kansainvälisen turvan myöntämiseen turvapaikkajärjestelmällä, vaikka nämä ilmiöt ovat vähemmistö itse siirtolaisilmiön kokonaisuudessa.</p><p>Pakolaisella tarkoitan ensisijaisesti ihmistä, joka on tullut Eurooppaan pakolaiskiintiön avulla ja on paossa pakolaisleirillä. Esimerkiksi Suomeen vuosittain otettavat kiintiöpakolaiset ovat pakolaisia.</p><p>Turvapaikanhakijoihin viittaan turvapaikanhakijoina, sillä heidän asemansa on kokonaisuutena erilainen, vaikkei tiettyjen yksilöiden kohdalla olisikaan suuria poikkeuksia.</p><p>Monikulttuurisuudella tarkoitan erilaisten ja monipuolisten kulttuuripiirteiden esiintymistä tietyllä rajatulla alueella (esimerkiksi luterilaisuus ja ortodoksisuus Karjalassa) ja monikulttuurisuuspolitiikalla marxilaisia luokkaolettamuksia sisältävää siirtolaispolitiikkaa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kriittisyys ja &rdquo;kriittisyys&rdquo;</strong></p><p>Suurin ongelma Ruotsin suhteen liittyy tavoitteeseen luoda kaanoninen narratiivi maahanmuutosta. Ruotsi on turvallinen maa ja onnistunut tietynlaisessa integraatiossa Suomea paremmin. Ruotsissa maahanmuuttajataustaiset sulautuvat paremmin valtaväestöön. Ero Helsingin ja Tukholman keskustojen välillä on huomattava. Ruotsi on harjoittanut nk. onnistunutta monikulttuurisuuspolitiikkaa. Ruotsi on tehnyt juuri sen, mitä Suomessakin tavoitellaan. Tätä on turha kiistää, se on fakta. Tämä fakta kuitenkin tekee tilanteesta entistä lohduttamattomamman, kuin se ettei Ruotsissa olisi onnistuttu integraatiossa. Monet &rdquo;kriittiset&rdquo; pyrkivät unohtamaan sen, että Ruotsissa on onnistuttu niiden tiettyjen ongelmien kanssa, joiden kanssa Suomi painii tällä hetkellä. Onnistuneella integraatiolla voidaan vastata tiettyihin ongelmiin, esimerkiksi työllistymiseen heikolla kielitaidolla. Ruotsin tapaus osoittaa sen, että Suomea onnistuneempi integraatio ei tule pysäyttämään terrori-iskuja. Meidän tavoittelema monikulttuurisuuspolitiikka kyllä vastaa tiettyihin ongelmiin, mutta ei läheskään kaikkiin.&nbsp;</p><p>Ei ole myöskään &rdquo;kriittisyyttä&rdquo; luoda tietynlainen narratiivi ja toimia sen mukaan, vaikka sitä kutsuisikin &rdquo;kriittiseksi&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Fasismi nousi Euroopassa</strong></p><p>Ensimmäisen maailman sodan jälkeen rintamakokemukset alkoivat elää vahvasti. Silloin nähtiin ilmiö, josta edelleen varoitellaan: fasismin nousu. Yksi keskeinen tekijä fasismin nousussa oli kannattajien kokemus sodasta ja sen kauheudesta. Tämä oli tärkeä tekijä kolmannen valtakunnan nousussa ja nyt fasisti-leimaa pudottelevat ihmiset unohtavat minkälaisia asioita sotakokemukset voivat saada aikaan. Kansainvälistä suojaa sodan tuhoamista maista hakemaan tulevat ihmiset omistavat samanlaisen potentiaalin. Sota on ehkä kauhein asia mitä ihminen voi kokea, sen tietävät monien evakoiden perilliset jotka kuulivat kaskuja ja tarinoita kodin muuttumisesta sotatantereeksi. Kriisi- ja konfliktialueelta tulevalta ihmiseltä ei voida olettaa esimerkiksi helppoa ja mutkatonta työllistymistä Euroopassa. Sota jättää jäljen. Fasismi on terminä menettänyt täysin merkityksensä ja samalla kollektiivisen muistin katkos alkaa mahdollistaa radikaaleja ilmiöitä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Monikulttuurisuus on rikkaus ja rajat auki</strong></p><p>Polarisoitunut keskustelu on kokonaan muovannut uuden käsityksen siitä mitä on monikulttuurisuus. Monikulttuurisuutta on ollut läpi historian Suomessa, olemme oikeastaan juuri niitä rajamaita joissa kulttuurit kohtaavat. Monikulttuurisuudella ei ole kuitenkaan mitään tekemistä nykyisen monikulttuurisuuspolitiikan kanssa. Monikulttuurisuuspolitiikassa elää vahvasti marxilainen luokka-ajattelu ja ns. privilegiot. Globaali individualismi ja yksilönvapausajattelu raivaavat teitään politiikassa, paitsi maahanmuuttopolitiikassa. On varmasti hyödyllistä ottaa huomioon erilaiset preferenssit erilaisilla yksilöillä, mutta luokka-ajattelu lietsoo vastakkainasettelua ja ei hyödytä ketään. Esimerkiksi työnhaussa meillä jokaisella on omat ongelmansa, joku ei välttämättä pärjää kouluruotsilla, kun hakee työpaikkaa Vaasasta.</p><p>Rajat tulevat olla auki työperäiselle maahanmuutolle ja sen kautta tulevalle monikulttuurisuudelle. Jokaisella yksilöllä on oikeus olla yksilö. Huomattava joukko suomalaisiakin tekee vuosittain päätöksen työllistyä rajojen ulkopuolelle, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.</p><p>Konflikteja syntyy politiikassa luoduista eturistiriidoista, ei etnisistä eroavaisuuksista. Luokka-ajattelu ei toimi niin kauan kuin on olemassa itsenäisiä ja suvereeneja yksilöitä. Esimerkiksi muslimiväestöä koskeva monikulttuurisuuspolitiikka on polttavan haitallista, sillä muslimiväestö on erittäin heterogeeninen. Jokaisella on oikeus harjoittaa uskontoaan, kunhan ei ole pois toiselta ja samalla valtiolla ei tarvetta pyrkiä &rdquo;monikulttuurisesti&rdquo; edistämään mitään yksilön uskonnollista ajattelua. Samalla etnisyys tai uskonto eivät saa olla mikään etulyöntikortti demokraattisessa päätöksenteossa. &quot;Monikulttuurisuus&quot; ei myöskään ole mikään peruste hyväksyä mitään, joka loukkaa toisten vapautta, oikeuksia tai itsenäisyyttä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nykyisen politiikan epäinhimillisyys</strong></p><p>Monia maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä seikkoja tarkastellaan kriittisesti, mutta itse järjestelmiä katsotaan läpi sormien. Turvapaikkajärjestelmä on äärimmäisen epäinhimillinen ja -humaani, enkä siksi voi sitä millään tavoin kannattaa. On kauhistuttava ajatus, että ihminen joutuu tulemaan Schengenin rajalle saadakseen turvaa. Kaikista haavoittuvimmissa asemissa olevat yksilöt eivät voi edes jättää kotiansa, sillä he ovat köyhiä, heillä on perhe tai heillä on esimerkiksi kehitysvamma. Rajalle pääsy vaatii enemmän kuin mitä heikoimmilla ja haavoittuvimmilla on antaa. Samalla kaikki turvapaikkajärjestelmän ylläpitoon tarvitut resurssit ovat pois paikallisesta auttamisesta ja esimerkiksi pakolaisstatuksen jo paikan päällä saaneilta.&nbsp;</p><p>Tietenkin avuntarve näkyy eurooppalaiselle yksilölle parhaiten, kun autettava on suoraan omassa arjessa. Monet ilakoivat sillä, kun auttavat nimenomaan heitä jotka näkyvät juuri siinä omien silmiensä alla. Se kertoo liikaa eurooppalaisen ihmisen omahyväisyydestä ja denialismista. Resurssit ja huomio kuluvat kestämättömään järjestelyyn, kun ajattelumaailma ei yllä omaa näkökenttää kauemmaksi.</p><p>Turvapaikanhakijat ovat myös heterogeeninen ryhmä, sillä syitä hakemuksille löytyy paljon. On heitä jotka hakevat oikeasti turvaa sodilta ja konflikteilta, mutta myös taloudelliselintaso- ja ilmastopakolaisuutta. Turvapaikkajärjestelmän toimintaperiaatteiden mukaisesti kaikkien motiivit tulee tutkia ja tällöin resursseja ja huomiota valuu niille joidenka tarkoitusperiä ko. järjestelmä ei ole syntynyt vastaamaan. Siirtolaiskysymysten oma kysynnän ja tarjonnanlaki, eli push-pull-efekti ei toimi nykyisessä järjestelmässä. Se houkuttelee liikaa massoja, joita varten tämä 50- ja 60-luvuilla muokattu järjestelmä ei ole tehty auttamaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kehitysapu on tärkeää</strong></p><p>Kehitysapua on kritisoitu viime vuosina paljon &ndash; eikä syyttä. Nykyinen kehitysapu perustuu pitkälti rahalliseen avustukseen, jolla on suuri mahdollisuus päätyä korruption uhriksi. Kehitysapu yleensä nähdäänkin SPR:n lipastoon laitettuna eurona, vaikka asian tulisi olla toisin.</p><p>Resursseja tulee käyttää alueiden taloudellisen itsenäisyyden ja suvereniteetin korostamiseen. Kun alue ei hyödy radikaaliliikehdinnästä, sen merkitys vähenee. Myös historiasotia ja symbolisia konflikteja tulee ratkoa asiantuntijuudella. Suomi tunnetaan maailmalla rauhanturvaamisen suurvaltana ja siitäkin huolimatta olemme alentuneet ratkaisemaan ongelmia kestämättömin keinoin ja hukkaamaan resursseja. Turvapaikkajärjestelmän kehitysaloitettiin kauan ennen kuin voitiin edes kuvitella nykyisen maailman lyhyistä matkoista. Tietenkin poliittisella kentällä jotkut näkevät nämä konkreettiset ratkaisut &rdquo;militaristisina&rdquo; ja &rdquo;epähumaaneina&rdquo;, samalla tietenkin unohtaen konflikti- ja kriisialueiden kylmät realiteetit. Pitääkö yhteiskuntien heikoimmat jäsenet jättää vailla apua vain koska oma subjektiivinen sotaa kokematon mielenlaatu maalailee kuvia kestämättömistä pilvilinnoista?</p><p>Tietenkin voidaan myös ajatella, ettei tämä ole mitenkään &rdquo;meidän ongelma&rdquo;. Globaalin maailman realiteetit vaativat epäedullisen siirtolaispolitiikan ennaltaehkäisyä. Matkat ovat lyhyempiä kuin koskaan, niin valuuttamarkkinoilla kuin sosiaalisessa mediassakin. Impivaarassakin toimii nykyään Twitter. Radikalismin ja kriisien leviämisen estämisessä ei ole mitään mikä ei meille varsinaisesti kuuluisi globaalin maailman aikana. Se kuitenkin ensisijaisesti vaatii toimia paikan päällä, eikä omahyväisyydessä pyöriskelyä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tuntuu pahalta</strong></p><p>Pakkopalautuskeskustelu oli pohjanoteeraus vaalien alla. Ensiksi tarinan mukaan lapsia ja raskaana olevia naisia oli palautettu Afganistaniin. Selvisi ettei näin ollut ja syntyi seuraava huuto, että näin oli yritetty tehdä. Oli se totta tai ei, on vaikeaa löytää syytä miksi siihen enää uskottaisiin. Myös vedottiin paljon tunteisiin ja yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tuntea empatiaa. Tunteisiin vetoaminen on huonoin tapa käydä politiikkaa, sillä se ei puhuttele vastapuolta yhtään sen enempi kuin toisen vastapuolet tunteet. On myös mielenkiintoista, kuinka empatiasta meluavien ihmisten empatiat loppuvat omaan näkökenttäänsä. Kaksoisstandardit näkyvät myös siinä, kun kritisoidaan Suomen historian tunteikkaita tapahtumia ja niihin liittyvää työstämistä.</p><p>Myös vedottiin paljon matkustustiedotteisiin, jotka ovat ensisijaisesti huonoja turvallisuusanalyyseja. Matkustustiedotteet ovat lähtökohtaisesti tietylle subjektiiviselle yleisölle suunnattuja ilmoituksia. Ruotsin ja Afganistanin matkustustiedotteet paikoittain painivat samassa sarjassa. Tietenkin tämän huomion jälkeen kuulee kuinka &rdquo;ei voi verrata Ruotsin ja Afganistanin tilannetta toisiinsa&rdquo;. Itse asiassa kyllä voi niin kauan kuin matkustustiedotteet ovat jotenkin relevantti analyysi turvallisuustilanteesta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Keskustelun päättömyys</strong></p><p>Kotouttamiskeskustelut alkavat näyttää lillukanvarsilta, kun pyritään ajattelussa kohti kriittistä kokonaiskuvaa. Näköalattomuus vaivaa polarisoituneen keskustelun kaanonisia narratiiveja, eikä kykene vastaamaan ongelmakohtiin kuin kestämättömillä ratkaisuilla. Järjestelmä pyrkii palvelemaan turvaa hakevia yksilöitä, samalla kun muotoilee heidät yhdeksi yhteiskunnasta irralliseksi yhtenäiseksi luokaksi.</p><p>Kun keskustelu on pelkkiä kosmeettisten virheiden korjausta, unohdetaan samalla yksilö ja heikoimmassa asemassa olevat, jotka eivät koskaan saavuta Schengenin rajaa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Rasismille loppu</strong></p><p>Keskustelu ei myöskään toimi niin kauan kuin pyritään viittaamaan turvapaikanhakijoiden etnisiin tai geneettisiin piirteisiin. Silloin kyse on nk. rodullistamisesta. Rasismin määritelmästä on myös paljon kiistoja, esimerkiksi onko uskonnon kritisoiminen rasismia. En osaa ottaa tähän kantaa, niin kuin myöskään harva muukaan itse kyseiseen asiaan ja substanssiin perehtymätön.</p><p>Keskustelu on urautunut usein siihen, että esimerkiksi epävakaista oloista tulleiden toimintakyvyn tarkkailu olisi jotenkin rasistista. Esimerkiksi PTSD:n hoitaminen tai syrjäytymisen ehkäisy eivät ole mitenkään yhteydessä rasismiin, myös monet konfliktialueilla olleet eurooppalaiset kärsivät samoista ongelmista. Ei ole myöskään rasistista pyrkiä ottamaan huomioon minkälaisia oireita ja ongelmia voi esiintyä, jos henkilöllä on ollut kokemusta sodasta tai konfliktista. Siinä missä radikalismi kosketti myös ensimmäisen maailmansodan rintaman eurooppalaisia, on vaikeaa väittää että muualla siitä suojaisi jokin geneettinen ominaisuus.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Yhteenveto</strong></p><p>Turvapaikkajärjestelmä ei palvele kokonaisuutta lähes millään tavoin. Keskustelu ja politiikka on muuttunut älyllisesti epärehelliseksi kosmeettisten virheiden paikkaamiseen. Tilanne on tällä hetkellä kestämätön ja pyrkii hoitamaan oireet ilman puuttumista syihin.</p><p>On kyseenalaista, voidaanko radikalisoitumista ehkäistä onnistuneella monikulttuurisuus- ja kotouttamispolitiikalla. Ruotsi on turvallinen maa ja silti jäi alakynteen terrorismille. Radikalisoituminen ei ole uusi ilmiö maailmassa ja on kyseenalaista pyyhkiä kollektiivisesta muistista siihen ennenkin johtaneet ainekset.</p><p>Apua tarvitsevat ihmiset ovat yksilöitä ja siksi on kyseenalaista kohdella heitä yhtenäisenä ryhmänä. Parhaiten yksilöllisiin avuntarpeisiin vastataan ilman byrokraattista ja hankalaa järjestelmää.</p><p>Kriittinen ajattelu on tällä hetkellä erittäin tärkeää, eikä ihmisarvon vaatiminen myös Schengenin rajojen ulkopuolella ole mitenkään rasistista tai vihamielistä.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Josefiina Kauppila</em></p><p><em>janina.josefiina@windowslive.com&nbsp;</em></p><p><em>Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen</em></p><p><em>Kokoomuksen Nuorten Liiton ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsen</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> (HUOM! Ennen kuin soitat vihaisen puhelun, kuinka levitän "suvakkipropagandaa", suosittelen lukemaan koko tekstin. Ydinsanoma löytyy yhteenveton ensimmäisestä lauseesta: "Turvapaikkajärjestelmä ei palvele kokonaisuutta lähes millään tavoin.")

Kuntavaalien aikaan leimahti suuri maahanmuuttopoliittinen keskustelu, kun Pietarissa ja Tukholmassa tehtiin järkyttäviä terroritekoja. Samaan aikaan kohistiin Suomen palautuslennoista Afganistaniin, jossa palautettiin entisiä turvapaikanhakijoita. Koko keskustelu näiden ilmiöiden ja tapahtumien ympärillä on vääristynyttä ja epäanalyyttista. Polarisoitunut keskustelukenttä ei kykene keskusteluun niin kauan kun koko ilmiötä ei leimaa kriittinen ajattelu.

Kirjoitus on pitkä ja sisältää pohdiskelevan luonteen. En koe tarpeelliseksi yhteneväiseen narratiiviin, vaan pyrin ottamaan huomioon ilmiön monipuolisuuden. Käsittelen hajanaista kokonaisuutta vain osin, sillä tämä on blogi eikä kirja.

 

Termistö

Tekstissäni viittaan maahanmuuttopolitiikalla nimenomaan nykyisen keskustelun kuvaan, joka on keskittynyt pakolaisuuteen ja kansainvälisen turvan myöntämiseen turvapaikkajärjestelmällä, vaikka nämä ilmiöt ovat vähemmistö itse siirtolaisilmiön kokonaisuudessa.

Pakolaisella tarkoitan ensisijaisesti ihmistä, joka on tullut Eurooppaan pakolaiskiintiön avulla ja on paossa pakolaisleirillä. Esimerkiksi Suomeen vuosittain otettavat kiintiöpakolaiset ovat pakolaisia.

Turvapaikanhakijoihin viittaan turvapaikanhakijoina, sillä heidän asemansa on kokonaisuutena erilainen, vaikkei tiettyjen yksilöiden kohdalla olisikaan suuria poikkeuksia.

Monikulttuurisuudella tarkoitan erilaisten ja monipuolisten kulttuuripiirteiden esiintymistä tietyllä rajatulla alueella (esimerkiksi luterilaisuus ja ortodoksisuus Karjalassa) ja monikulttuurisuuspolitiikalla marxilaisia luokkaolettamuksia sisältävää siirtolaispolitiikkaa.

 

Kriittisyys ja ”kriittisyys”

Suurin ongelma Ruotsin suhteen liittyy tavoitteeseen luoda kaanoninen narratiivi maahanmuutosta. Ruotsi on turvallinen maa ja onnistunut tietynlaisessa integraatiossa Suomea paremmin. Ruotsissa maahanmuuttajataustaiset sulautuvat paremmin valtaväestöön. Ero Helsingin ja Tukholman keskustojen välillä on huomattava. Ruotsi on harjoittanut nk. onnistunutta monikulttuurisuuspolitiikkaa. Ruotsi on tehnyt juuri sen, mitä Suomessakin tavoitellaan. Tätä on turha kiistää, se on fakta. Tämä fakta kuitenkin tekee tilanteesta entistä lohduttamattomamman, kuin se ettei Ruotsissa olisi onnistuttu integraatiossa. Monet ”kriittiset” pyrkivät unohtamaan sen, että Ruotsissa on onnistuttu niiden tiettyjen ongelmien kanssa, joiden kanssa Suomi painii tällä hetkellä. Onnistuneella integraatiolla voidaan vastata tiettyihin ongelmiin, esimerkiksi työllistymiseen heikolla kielitaidolla. Ruotsin tapaus osoittaa sen, että Suomea onnistuneempi integraatio ei tule pysäyttämään terrori-iskuja. Meidän tavoittelema monikulttuurisuuspolitiikka kyllä vastaa tiettyihin ongelmiin, mutta ei läheskään kaikkiin. 

Ei ole myöskään ”kriittisyyttä” luoda tietynlainen narratiivi ja toimia sen mukaan, vaikka sitä kutsuisikin ”kriittiseksi”.

 

Fasismi nousi Euroopassa

Ensimmäisen maailman sodan jälkeen rintamakokemukset alkoivat elää vahvasti. Silloin nähtiin ilmiö, josta edelleen varoitellaan: fasismin nousu. Yksi keskeinen tekijä fasismin nousussa oli kannattajien kokemus sodasta ja sen kauheudesta. Tämä oli tärkeä tekijä kolmannen valtakunnan nousussa ja nyt fasisti-leimaa pudottelevat ihmiset unohtavat minkälaisia asioita sotakokemukset voivat saada aikaan. Kansainvälistä suojaa sodan tuhoamista maista hakemaan tulevat ihmiset omistavat samanlaisen potentiaalin. Sota on ehkä kauhein asia mitä ihminen voi kokea, sen tietävät monien evakoiden perilliset jotka kuulivat kaskuja ja tarinoita kodin muuttumisesta sotatantereeksi. Kriisi- ja konfliktialueelta tulevalta ihmiseltä ei voida olettaa esimerkiksi helppoa ja mutkatonta työllistymistä Euroopassa. Sota jättää jäljen. Fasismi on terminä menettänyt täysin merkityksensä ja samalla kollektiivisen muistin katkos alkaa mahdollistaa radikaaleja ilmiöitä.

 

Monikulttuurisuus on rikkaus ja rajat auki

Polarisoitunut keskustelu on kokonaan muovannut uuden käsityksen siitä mitä on monikulttuurisuus. Monikulttuurisuutta on ollut läpi historian Suomessa, olemme oikeastaan juuri niitä rajamaita joissa kulttuurit kohtaavat. Monikulttuurisuudella ei ole kuitenkaan mitään tekemistä nykyisen monikulttuurisuuspolitiikan kanssa. Monikulttuurisuuspolitiikassa elää vahvasti marxilainen luokka-ajattelu ja ns. privilegiot. Globaali individualismi ja yksilönvapausajattelu raivaavat teitään politiikassa, paitsi maahanmuuttopolitiikassa. On varmasti hyödyllistä ottaa huomioon erilaiset preferenssit erilaisilla yksilöillä, mutta luokka-ajattelu lietsoo vastakkainasettelua ja ei hyödytä ketään. Esimerkiksi työnhaussa meillä jokaisella on omat ongelmansa, joku ei välttämättä pärjää kouluruotsilla, kun hakee työpaikkaa Vaasasta.

Rajat tulevat olla auki työperäiselle maahanmuutolle ja sen kautta tulevalle monikulttuurisuudelle. Jokaisella yksilöllä on oikeus olla yksilö. Huomattava joukko suomalaisiakin tekee vuosittain päätöksen työllistyä rajojen ulkopuolelle, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Konflikteja syntyy politiikassa luoduista eturistiriidoista, ei etnisistä eroavaisuuksista. Luokka-ajattelu ei toimi niin kauan kuin on olemassa itsenäisiä ja suvereeneja yksilöitä. Esimerkiksi muslimiväestöä koskeva monikulttuurisuuspolitiikka on polttavan haitallista, sillä muslimiväestö on erittäin heterogeeninen. Jokaisella on oikeus harjoittaa uskontoaan, kunhan ei ole pois toiselta ja samalla valtiolla ei tarvetta pyrkiä ”monikulttuurisesti” edistämään mitään yksilön uskonnollista ajattelua. Samalla etnisyys tai uskonto eivät saa olla mikään etulyöntikortti demokraattisessa päätöksenteossa. "Monikulttuurisuus" ei myöskään ole mikään peruste hyväksyä mitään, joka loukkaa toisten vapautta, oikeuksia tai itsenäisyyttä. 

 

Nykyisen politiikan epäinhimillisyys

Monia maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä seikkoja tarkastellaan kriittisesti, mutta itse järjestelmiä katsotaan läpi sormien. Turvapaikkajärjestelmä on äärimmäisen epäinhimillinen ja -humaani, enkä siksi voi sitä millään tavoin kannattaa. On kauhistuttava ajatus, että ihminen joutuu tulemaan Schengenin rajalle saadakseen turvaa. Kaikista haavoittuvimmissa asemissa olevat yksilöt eivät voi edes jättää kotiansa, sillä he ovat köyhiä, heillä on perhe tai heillä on esimerkiksi kehitysvamma. Rajalle pääsy vaatii enemmän kuin mitä heikoimmilla ja haavoittuvimmilla on antaa. Samalla kaikki turvapaikkajärjestelmän ylläpitoon tarvitut resurssit ovat pois paikallisesta auttamisesta ja esimerkiksi pakolaisstatuksen jo paikan päällä saaneilta. 

Tietenkin avuntarve näkyy eurooppalaiselle yksilölle parhaiten, kun autettava on suoraan omassa arjessa. Monet ilakoivat sillä, kun auttavat nimenomaan heitä jotka näkyvät juuri siinä omien silmiensä alla. Se kertoo liikaa eurooppalaisen ihmisen omahyväisyydestä ja denialismista. Resurssit ja huomio kuluvat kestämättömään järjestelyyn, kun ajattelumaailma ei yllä omaa näkökenttää kauemmaksi.

Turvapaikanhakijat ovat myös heterogeeninen ryhmä, sillä syitä hakemuksille löytyy paljon. On heitä jotka hakevat oikeasti turvaa sodilta ja konflikteilta, mutta myös taloudelliselintaso- ja ilmastopakolaisuutta. Turvapaikkajärjestelmän toimintaperiaatteiden mukaisesti kaikkien motiivit tulee tutkia ja tällöin resursseja ja huomiota valuu niille joidenka tarkoitusperiä ko. järjestelmä ei ole syntynyt vastaamaan. Siirtolaiskysymysten oma kysynnän ja tarjonnanlaki, eli push-pull-efekti ei toimi nykyisessä järjestelmässä. Se houkuttelee liikaa massoja, joita varten tämä 50- ja 60-luvuilla muokattu järjestelmä ei ole tehty auttamaan.

 

Kehitysapu on tärkeää

Kehitysapua on kritisoitu viime vuosina paljon – eikä syyttä. Nykyinen kehitysapu perustuu pitkälti rahalliseen avustukseen, jolla on suuri mahdollisuus päätyä korruption uhriksi. Kehitysapu yleensä nähdäänkin SPR:n lipastoon laitettuna eurona, vaikka asian tulisi olla toisin.

Resursseja tulee käyttää alueiden taloudellisen itsenäisyyden ja suvereniteetin korostamiseen. Kun alue ei hyödy radikaaliliikehdinnästä, sen merkitys vähenee. Myös historiasotia ja symbolisia konflikteja tulee ratkoa asiantuntijuudella. Suomi tunnetaan maailmalla rauhanturvaamisen suurvaltana ja siitäkin huolimatta olemme alentuneet ratkaisemaan ongelmia kestämättömin keinoin ja hukkaamaan resursseja. Turvapaikkajärjestelmän kehitysaloitettiin kauan ennen kuin voitiin edes kuvitella nykyisen maailman lyhyistä matkoista. Tietenkin poliittisella kentällä jotkut näkevät nämä konkreettiset ratkaisut ”militaristisina” ja ”epähumaaneina”, samalla tietenkin unohtaen konflikti- ja kriisialueiden kylmät realiteetit. Pitääkö yhteiskuntien heikoimmat jäsenet jättää vailla apua vain koska oma subjektiivinen sotaa kokematon mielenlaatu maalailee kuvia kestämättömistä pilvilinnoista?

Tietenkin voidaan myös ajatella, ettei tämä ole mitenkään ”meidän ongelma”. Globaalin maailman realiteetit vaativat epäedullisen siirtolaispolitiikan ennaltaehkäisyä. Matkat ovat lyhyempiä kuin koskaan, niin valuuttamarkkinoilla kuin sosiaalisessa mediassakin. Impivaarassakin toimii nykyään Twitter. Radikalismin ja kriisien leviämisen estämisessä ei ole mitään mikä ei meille varsinaisesti kuuluisi globaalin maailman aikana. Se kuitenkin ensisijaisesti vaatii toimia paikan päällä, eikä omahyväisyydessä pyöriskelyä.

 

Tuntuu pahalta

Pakkopalautuskeskustelu oli pohjanoteeraus vaalien alla. Ensiksi tarinan mukaan lapsia ja raskaana olevia naisia oli palautettu Afganistaniin. Selvisi ettei näin ollut ja syntyi seuraava huuto, että näin oli yritetty tehdä. Oli se totta tai ei, on vaikeaa löytää syytä miksi siihen enää uskottaisiin. Myös vedottiin paljon tunteisiin ja yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tuntea empatiaa. Tunteisiin vetoaminen on huonoin tapa käydä politiikkaa, sillä se ei puhuttele vastapuolta yhtään sen enempi kuin toisen vastapuolet tunteet. On myös mielenkiintoista, kuinka empatiasta meluavien ihmisten empatiat loppuvat omaan näkökenttäänsä. Kaksoisstandardit näkyvät myös siinä, kun kritisoidaan Suomen historian tunteikkaita tapahtumia ja niihin liittyvää työstämistä.

Myös vedottiin paljon matkustustiedotteisiin, jotka ovat ensisijaisesti huonoja turvallisuusanalyyseja. Matkustustiedotteet ovat lähtökohtaisesti tietylle subjektiiviselle yleisölle suunnattuja ilmoituksia. Ruotsin ja Afganistanin matkustustiedotteet paikoittain painivat samassa sarjassa. Tietenkin tämän huomion jälkeen kuulee kuinka ”ei voi verrata Ruotsin ja Afganistanin tilannetta toisiinsa”. Itse asiassa kyllä voi niin kauan kuin matkustustiedotteet ovat jotenkin relevantti analyysi turvallisuustilanteesta.

 

Keskustelun päättömyys

Kotouttamiskeskustelut alkavat näyttää lillukanvarsilta, kun pyritään ajattelussa kohti kriittistä kokonaiskuvaa. Näköalattomuus vaivaa polarisoituneen keskustelun kaanonisia narratiiveja, eikä kykene vastaamaan ongelmakohtiin kuin kestämättömillä ratkaisuilla. Järjestelmä pyrkii palvelemaan turvaa hakevia yksilöitä, samalla kun muotoilee heidät yhdeksi yhteiskunnasta irralliseksi yhtenäiseksi luokaksi.

Kun keskustelu on pelkkiä kosmeettisten virheiden korjausta, unohdetaan samalla yksilö ja heikoimmassa asemassa olevat, jotka eivät koskaan saavuta Schengenin rajaa.

 

Rasismille loppu

Keskustelu ei myöskään toimi niin kauan kuin pyritään viittaamaan turvapaikanhakijoiden etnisiin tai geneettisiin piirteisiin. Silloin kyse on nk. rodullistamisesta. Rasismin määritelmästä on myös paljon kiistoja, esimerkiksi onko uskonnon kritisoiminen rasismia. En osaa ottaa tähän kantaa, niin kuin myöskään harva muukaan itse kyseiseen asiaan ja substanssiin perehtymätön.

Keskustelu on urautunut usein siihen, että esimerkiksi epävakaista oloista tulleiden toimintakyvyn tarkkailu olisi jotenkin rasistista. Esimerkiksi PTSD:n hoitaminen tai syrjäytymisen ehkäisy eivät ole mitenkään yhteydessä rasismiin, myös monet konfliktialueilla olleet eurooppalaiset kärsivät samoista ongelmista. Ei ole myöskään rasistista pyrkiä ottamaan huomioon minkälaisia oireita ja ongelmia voi esiintyä, jos henkilöllä on ollut kokemusta sodasta tai konfliktista. Siinä missä radikalismi kosketti myös ensimmäisen maailmansodan rintaman eurooppalaisia, on vaikeaa väittää että muualla siitä suojaisi jokin geneettinen ominaisuus.

 

Yhteenveto

Turvapaikkajärjestelmä ei palvele kokonaisuutta lähes millään tavoin. Keskustelu ja politiikka on muuttunut älyllisesti epärehelliseksi kosmeettisten virheiden paikkaamiseen. Tilanne on tällä hetkellä kestämätön ja pyrkii hoitamaan oireet ilman puuttumista syihin.

On kyseenalaista, voidaanko radikalisoitumista ehkäistä onnistuneella monikulttuurisuus- ja kotouttamispolitiikalla. Ruotsi on turvallinen maa ja silti jäi alakynteen terrorismille. Radikalisoituminen ei ole uusi ilmiö maailmassa ja on kyseenalaista pyyhkiä kollektiivisesta muistista siihen ennenkin johtaneet ainekset.

Apua tarvitsevat ihmiset ovat yksilöitä ja siksi on kyseenalaista kohdella heitä yhtenäisenä ryhmänä. Parhaiten yksilöllisiin avuntarpeisiin vastataan ilman byrokraattista ja hankalaa järjestelmää.

Kriittinen ajattelu on tällä hetkellä erittäin tärkeää, eikä ihmisarvon vaatiminen myös Schengenin rajojen ulkopuolella ole mitenkään rasistista tai vihamielistä.

 

Josefiina Kauppila

janina.josefiina@windowslive.com 

Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen

Kokoomuksen Nuorten Liiton ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsen

]]>
27 http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235483-ruotsi-on-turvallinen-maa-ja-se-on-suurin-ongelma-nyt#comments EU:n turvapaikkapolitiikka Globalismi Konfliktit Ruotsi Terrorismi Euroopassa Mon, 10 Apr 2017 14:00:00 +0000 Josefiina Kauppila http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235483-ruotsi-on-turvallinen-maa-ja-se-on-suurin-ongelma-nyt
EU:n näytönpaikka: Balkan http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233851-eun-naytonpaikka-balkan <p>Euroopan Unioni on osoittanut huolensa Länsi-Balkania kohtaan. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk (9.3.2017) on ottanut huomioonsa Balkanilla kovenevat geopoliittiset jännitteet, jotka ovat olleet ilmassa Jugoslavian hajoamissotien jälkeen vaihtelevalla voimakkuudella. The Economist -lehdessä (9.3.2017) jopa kirjoitetaan uudesta mahdollisesta sodasta. Lehden mukaan Serbia on korostunut provokaatioiden esittäjä alueella ja Länsi-Balkanin alueella poliittiset kiistat ovat kiristyneet. Balkan on lähentynyt Euroopan Unionia poliittisesti 2010-luvulla, kun Serbia ja Albania hyväksyttiin jäsenehdokkaiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Aikoinaan Suomen harkitessaan EU-jäsenyyttänsä, kansalaisten keskuudessa vierastettiin EU:n yhteistä puolustus- ja turvallisuusyhteistyötä. Vuonna 2017 EU:n puolustus- ja turvallisuusyhteistyö nähdään Suomen kannalta ehkä jopa merkittävimmäksi kysymykseksi. Suomella on suuri kysyntä sille, jota pyrittiin vuonna 1994 välttämään. Balkanin tilanteen mahdollisesti kärjistyessä myös koko Euroopan Unionilla on entistä suurempi kysyntä yhteiselle, eheälle turvallisuusyhteistyölle.</p><p>&nbsp;</p><p>Brexitin jälkeen EU on kokenut hajaantumista ja EU:n kykyihin ei välttämättä luoteta. EU:n asema talousliitosta on selvästi muuttunut pakolaiskriisin ja kiristyneiden suurvaltasuhteiden myötä lähemmäksi turvallisuusliittoa. Kuten sanottua, Suomen kannalta turvallisuutta ja länsimaisia arvoja korostava yhteisö on tärkeä, etenkin kun Suomi ei kuulu puolustusliitto Natoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Eurooppalaisella yhteistyöllä on pyritty hajoamissotien jälkeen puuttumaan ennaltaehkäisevästi Balkanilla oleviin jännitteisiin, kuten historiasotiin ja eri ryhmien välillä käytäviin symbolisiin sotiin. Balkanilla on suoritettu myös kansainvälisen kriisinhallintaoperaatioita, sillä voimatasapaino on ollut heilahteleva Kosovon itsenäisyyspyrkimysten myötä. Kosovo julistautui Serbiasta itsenäiseksi 2008, eikä Serbia ole tänä päivänä tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä. Alueella on myös konfliktiin soveltuvaa kalustoa, pääpaino jalkaväessä. Mahdollisen laajan konfliktin torjuminen on EU:lle tärkeää siksi, että mahdollinen laaja konflikti lisäisi pakolaisuutta, kansainvälistä suojaa hakevien määrää ja levottomuutta Euroopassa. Konflikti myös altistaa Venäjän toimiin kyseisellä alueella, myös veikkaan että joillakin hajoamissodista jäänyt kalusto pelaa hyvin myös modernimman venäläisen kaluston kanssa hyvin yhteen. Suuret jännitteet Euroopassa ja maailmalla kasvattaisivat konfliktin kansainvälistä ulottuvuutta. Konflikti voisi helposti kääntyä EU:n ja Venäjän vastakkainasetteluksi.</p><p>EU:n pääpaino on ennaltaehkäisevässä työssä, siinä missä YK huolehtii varsinaisesta kansainvälisestä kriisinhallinnasta. EU:n täytyy kehittää mekanismeja, joilla ehkäistään jännitteiden kärjistymistä sotilaallisiksi. Konfliktin riskialueet tulee tehdä riippumattomiksi tahoista, jotka hyötyisivät jännitteiden kärjistymisestä. Vastakkaisasettelua pitää karsia ja pitää pyrkiä puuttumaan eri ryhmien välillä oleviin ristiriitoihin. Kenenkään revanssille ei saa antaa mahdollisuutta.</p><p>&nbsp;</p><p>Paavo Lipponen kirjoitti Helsingin Sanomissa (19.3.2017) mielestäni hyvin Suomen tarpeellisesta suhteesta EU:iin. Kansainvälisessä kriisinhallinnassa kunnostautuneen Suomen tulee valita sama tie myös turvallisuusyhteistyön EU:ssa. Balkan on lähempänä Helsinkiä kuin Suez ja myös vuonna 2017 välimatkat ovat lyhyempiä kuin vuonna 1956.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos tilanne ei kärjisty, voidaan spekuloida pelkästään lillukanvarsista. Jos tilanne on taas kärjistyäkseen, kuten The Economist -lehti ja Tusk pelkäävät, Balkan on EU:n näytönpaikka.</p><p>&nbsp;</p><p>Taustatietoa Balkanin tilanteesta:</p><p><a href="http://www.economist.com/news/europe/21718549-tensions-countrys-albanian-politicians-could-deteriorate-conflict-macedonian">http://www.economist.com/news/europe/21718549-tensions-countrys-albanian-politicians-could-deteriorate-conflict-macedonian</a></p><p><a href="http://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2017/03/09-tusk-remarks-european-council/">http://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2017/03/09-tusk-remarks-european-council/</a></p><p>Paavo Lipposen kirjoitus:</p><p><a href="http://www.hs.fi/paivanlehti/19032017/art-2000005132775.html">http://www.hs.fi/paivanlehti/19032017/art-2000005132775.html</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Josefiina Kauppila</strong></p><p>Opiskelija, Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen, Kokoomuksen Nuorten Liiton ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsen</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan Unioni on osoittanut huolensa Länsi-Balkania kohtaan. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk (9.3.2017) on ottanut huomioonsa Balkanilla kovenevat geopoliittiset jännitteet, jotka ovat olleet ilmassa Jugoslavian hajoamissotien jälkeen vaihtelevalla voimakkuudella. The Economist -lehdessä (9.3.2017) jopa kirjoitetaan uudesta mahdollisesta sodasta. Lehden mukaan Serbia on korostunut provokaatioiden esittäjä alueella ja Länsi-Balkanin alueella poliittiset kiistat ovat kiristyneet. Balkan on lähentynyt Euroopan Unionia poliittisesti 2010-luvulla, kun Serbia ja Albania hyväksyttiin jäsenehdokkaiksi.

 

Aikoinaan Suomen harkitessaan EU-jäsenyyttänsä, kansalaisten keskuudessa vierastettiin EU:n yhteistä puolustus- ja turvallisuusyhteistyötä. Vuonna 2017 EU:n puolustus- ja turvallisuusyhteistyö nähdään Suomen kannalta ehkä jopa merkittävimmäksi kysymykseksi. Suomella on suuri kysyntä sille, jota pyrittiin vuonna 1994 välttämään. Balkanin tilanteen mahdollisesti kärjistyessä myös koko Euroopan Unionilla on entistä suurempi kysyntä yhteiselle, eheälle turvallisuusyhteistyölle.

 

Brexitin jälkeen EU on kokenut hajaantumista ja EU:n kykyihin ei välttämättä luoteta. EU:n asema talousliitosta on selvästi muuttunut pakolaiskriisin ja kiristyneiden suurvaltasuhteiden myötä lähemmäksi turvallisuusliittoa. Kuten sanottua, Suomen kannalta turvallisuutta ja länsimaisia arvoja korostava yhteisö on tärkeä, etenkin kun Suomi ei kuulu puolustusliitto Natoon.

 

Eurooppalaisella yhteistyöllä on pyritty hajoamissotien jälkeen puuttumaan ennaltaehkäisevästi Balkanilla oleviin jännitteisiin, kuten historiasotiin ja eri ryhmien välillä käytäviin symbolisiin sotiin. Balkanilla on suoritettu myös kansainvälisen kriisinhallintaoperaatioita, sillä voimatasapaino on ollut heilahteleva Kosovon itsenäisyyspyrkimysten myötä. Kosovo julistautui Serbiasta itsenäiseksi 2008, eikä Serbia ole tänä päivänä tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä. Alueella on myös konfliktiin soveltuvaa kalustoa, pääpaino jalkaväessä. Mahdollisen laajan konfliktin torjuminen on EU:lle tärkeää siksi, että mahdollinen laaja konflikti lisäisi pakolaisuutta, kansainvälistä suojaa hakevien määrää ja levottomuutta Euroopassa. Konflikti myös altistaa Venäjän toimiin kyseisellä alueella, myös veikkaan että joillakin hajoamissodista jäänyt kalusto pelaa hyvin myös modernimman venäläisen kaluston kanssa hyvin yhteen. Suuret jännitteet Euroopassa ja maailmalla kasvattaisivat konfliktin kansainvälistä ulottuvuutta. Konflikti voisi helposti kääntyä EU:n ja Venäjän vastakkainasetteluksi.

EU:n pääpaino on ennaltaehkäisevässä työssä, siinä missä YK huolehtii varsinaisesta kansainvälisestä kriisinhallinnasta. EU:n täytyy kehittää mekanismeja, joilla ehkäistään jännitteiden kärjistymistä sotilaallisiksi. Konfliktin riskialueet tulee tehdä riippumattomiksi tahoista, jotka hyötyisivät jännitteiden kärjistymisestä. Vastakkaisasettelua pitää karsia ja pitää pyrkiä puuttumaan eri ryhmien välillä oleviin ristiriitoihin. Kenenkään revanssille ei saa antaa mahdollisuutta.

 

Paavo Lipponen kirjoitti Helsingin Sanomissa (19.3.2017) mielestäni hyvin Suomen tarpeellisesta suhteesta EU:iin. Kansainvälisessä kriisinhallinnassa kunnostautuneen Suomen tulee valita sama tie myös turvallisuusyhteistyön EU:ssa. Balkan on lähempänä Helsinkiä kuin Suez ja myös vuonna 2017 välimatkat ovat lyhyempiä kuin vuonna 1956.

 

Jos tilanne ei kärjisty, voidaan spekuloida pelkästään lillukanvarsista. Jos tilanne on taas kärjistyäkseen, kuten The Economist -lehti ja Tusk pelkäävät, Balkan on EU:n näytönpaikka.

 

Taustatietoa Balkanin tilanteesta:

http://www.economist.com/news/europe/21718549-tensions-countrys-albanian-politicians-could-deteriorate-conflict-macedonian

http://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2017/03/09-tusk-remarks-european-council/

Paavo Lipposen kirjoitus:

http://www.hs.fi/paivanlehti/19032017/art-2000005132775.html

 

Josefiina Kauppila

Opiskelija, Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen, Kokoomuksen Nuorten Liiton ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsen

]]>
14 http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233851-eun-naytonpaikka-balkan#comments Balkan Euroopan integraatio Euroopan turvallisuus Euroopan unioni Kriisinhallinta Mon, 20 Mar 2017 19:37:38 +0000 Josefiina Kauppila http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233851-eun-naytonpaikka-balkan
Vasemmistoliitto pelottelee äänestäjiä http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233244-vasemmistoliitto-pelottelee-aanestajia <p>Vasemmistoliitto julkaisi kuntavaalien alla videon, joka perustuu aiheettomaan pelotteluun sote-uudistuksesta. Tämä viime hallituksessa juustohöylää heilutellut puolue on siirtynyt totuuden jälkeiseen aikaan rytinällä. Vasemmistoliiton levittämää propagandaa ja pelottelua voisi verrata MV-lehden levittämiin ns. vaihtoehtoisiin totuuksiin. Sinänsä ironista että Vasemmistoliitto pyrkii luomaa kuvaa Kokoomuksen sotevalheista samalla kun itse avoimesti niitä pyrkii levittämään.&nbsp;</p> <p>Lähdetään purkamaan tätä epäloogisuuksien pesäkettä:</p> <p><strong>Yksityinen on paha, mutta/kun</strong></p> <p>a) ...on epäreilua, etteivät sairaimmat pääse sinne!</p> <p>b) ...se hoitaisi vain terveet!</p> <p>c) ...se on kuitenkin huono ja sinne pakotetaan menemään!</p> <p>d) ...se maksaa liikaa 1. valtiolle tai 2. yksilölle!</p> <p>Aloitetaan väitteestä a) ja sen ristiriitaisuudesta. Mitä sitten, jos perusterveet ja heidän pienet vaivat hoidetaan yksityisellä sektorilla? Silloin perusterveet eivät tuki julkisen puolen jonoja. Tietenkin&nbsp;<strong>valinnanvapaus</strong>mallissa yksilö saa päättää kummalle menee, joten miksi yksilö ei saisi mennä yksityiselle, jos se on lähin ja hänelle mieluisin?&nbsp;</p> <p>Kohta b) on taas ristiriitainen sen kanssa, että k<em>okoomuslaiset haluavat tehdä bisnestä tällä</em>. Jotta ihmisen sairauden tai vaivan voisi hoitaa, ihmisen pitää sellainen huomata itsellään ja hakeutua hoitoon. Miksi terve ihminen hakeutuisi hoitoon? Toivottavasti jokainen yksityisessä yrityksessä työskentelevä puoluetoverini omistaa sen verran bisnesvaistoa, että osaa vastata kysyntään tarjonnalla.</p> <p>Kohta c) taas puolestaan on ällistyttävä, kun yksilö saa valita meneekö julkiselle vai yksityiselle terveysasemalle. Jos taas yksityinen sektori tuottaa yksilön mielestä parempia terveyspalveluita, miksi yksilö ei sinne saisi mennä? Jos taas ei yksilön mielestä tuota, miksi yksilö sinne menisi?&nbsp;<strong>Valinnanvapaus</strong>.&nbsp;</p> <p>Kohdassa d) en ole vielä saanut selvää kenelle maksaa ja mitä, kun vasemmisto ei ole vielä päässyt keskinäiseen sopuun kyseisen argumentin rakenteesta.&nbsp;</p> <p>Herää myös lisäkysymyksiä Vasemmistoliitolle:</p> <p>1. Pitäisikö työterveydenhuolto ja YTHS kieltää, kun ne tarjoavat nykyään jo&nbsp;<strong>valinnanvapautta</strong>?</p> <p>2. Pitäisikö yritysten hoitaa ilmaiseksi potilaat, kun kerran on vaarallista, että yritykset saavat korvausta tehdystä työtä? Eikö yksityisen sektorin työntekijällä olekaan yhtä lailla oikeutta kunnolliseen palkkaan, kuten julkisen sektorin työntekijällä?</p> <p>3. Missä ollaan&nbsp;<em>yksityistämässä</em>? Nythän puhutaan osan terveydenhuollon&nbsp;<em>ulkoistamisesta</em>, sekä nykyisen julkisen sektorin&nbsp;<em>yhtiöittämisestä</em>?</p> <p><em>(Yleisradio on ollut yhtiö jo vuodesta 1926.)</em></p> <p>Muita mukavia sotehuomioita vielä kaupanpäälle:</p> <p>1. Ulkoistamalla osan palveluista yksityiselle sektorille, ulkoistetaan myös osa palveluihin liittyvistä riskeistä. Esimerkiksi kiinteistöihin liittyvät riskit ovat itse yrityksellä, eivätkä kunnalla tai maakunnalla.&nbsp;</p> <p>2. Alueellisesta tasa-arvosta puhuttaessa on kestämätöntä väittää, että pitää pyrkiä saamaan samat palvelut maakuntien pikkupitäjiin ja suurimpiin kaupunkeihin. Ei tänä päivänäkään kaikkialla ole samat palvelut kuin suurimmissa kaupungeissa, eikä ole koskaan ollut. Ben Zyskowicziä lainatakseni: &quot;Näin on aina ollut, näin on tänään ja tulee aina olemaan.&quot;</p> <p>3. Tässä <strong>valinnanvapaus</strong>mallissa ei oikeastaan ole mitään uutta. Jo nyt kunnissa käsitellään muista organisaatioista lähetettyjä laskuja, kun on annettu ihmisille vapaus valita oma terveysasema toisesta kunnasta tai lomalla on sattunut haaveri, jonka johdosta on käytetty toisen paikkakunnan terveyspalveluja.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Lähteet:</p> <p>Vasemmistoliiton valheellinen propagandavideo:&nbsp;<a href="https://www.youtube.com/watch?v=xFgiZBXBd8s">https://www.youtube.com/watch?v=xFgiZBXBd8s</a></p> <p>BenTV - Kuusi pointtia sotesta:&nbsp;<a href="https://www.youtube.com/watch?v=lxRhG3fKaBE">https://www.youtube.com/watch?v=lxRhG3fKaBE</a></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Josefiina Kauppila</strong></p> <p>Opiskelija, Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vasemmistoliitto julkaisi kuntavaalien alla videon, joka perustuu aiheettomaan pelotteluun sote-uudistuksesta. Tämä viime hallituksessa juustohöylää heilutellut puolue on siirtynyt totuuden jälkeiseen aikaan rytinällä. Vasemmistoliiton levittämää propagandaa ja pelottelua voisi verrata MV-lehden levittämiin ns. vaihtoehtoisiin totuuksiin. Sinänsä ironista että Vasemmistoliitto pyrkii luomaa kuvaa Kokoomuksen sotevalheista samalla kun itse avoimesti niitä pyrkii levittämään. 

Lähdetään purkamaan tätä epäloogisuuksien pesäkettä:

Yksityinen on paha, mutta/kun

a) ...on epäreilua, etteivät sairaimmat pääse sinne!

b) ...se hoitaisi vain terveet!

c) ...se on kuitenkin huono ja sinne pakotetaan menemään!

d) ...se maksaa liikaa 1. valtiolle tai 2. yksilölle!

Aloitetaan väitteestä a) ja sen ristiriitaisuudesta. Mitä sitten, jos perusterveet ja heidän pienet vaivat hoidetaan yksityisellä sektorilla? Silloin perusterveet eivät tuki julkisen puolen jonoja. Tietenkin valinnanvapausmallissa yksilö saa päättää kummalle menee, joten miksi yksilö ei saisi mennä yksityiselle, jos se on lähin ja hänelle mieluisin? 

Kohta b) on taas ristiriitainen sen kanssa, että kokoomuslaiset haluavat tehdä bisnestä tällä. Jotta ihmisen sairauden tai vaivan voisi hoitaa, ihmisen pitää sellainen huomata itsellään ja hakeutua hoitoon. Miksi terve ihminen hakeutuisi hoitoon? Toivottavasti jokainen yksityisessä yrityksessä työskentelevä puoluetoverini omistaa sen verran bisnesvaistoa, että osaa vastata kysyntään tarjonnalla.

Kohta c) taas puolestaan on ällistyttävä, kun yksilö saa valita meneekö julkiselle vai yksityiselle terveysasemalle. Jos taas yksityinen sektori tuottaa yksilön mielestä parempia terveyspalveluita, miksi yksilö ei sinne saisi mennä? Jos taas ei yksilön mielestä tuota, miksi yksilö sinne menisi? Valinnanvapaus

Kohdassa d) en ole vielä saanut selvää kenelle maksaa ja mitä, kun vasemmisto ei ole vielä päässyt keskinäiseen sopuun kyseisen argumentin rakenteesta. 

Herää myös lisäkysymyksiä Vasemmistoliitolle:

1. Pitäisikö työterveydenhuolto ja YTHS kieltää, kun ne tarjoavat nykyään jo valinnanvapautta?

2. Pitäisikö yritysten hoitaa ilmaiseksi potilaat, kun kerran on vaarallista, että yritykset saavat korvausta tehdystä työtä? Eikö yksityisen sektorin työntekijällä olekaan yhtä lailla oikeutta kunnolliseen palkkaan, kuten julkisen sektorin työntekijällä?

3. Missä ollaan yksityistämässä? Nythän puhutaan osan terveydenhuollon ulkoistamisesta, sekä nykyisen julkisen sektorin yhtiöittämisestä?

(Yleisradio on ollut yhtiö jo vuodesta 1926.)

Muita mukavia sotehuomioita vielä kaupanpäälle:

1. Ulkoistamalla osan palveluista yksityiselle sektorille, ulkoistetaan myös osa palveluihin liittyvistä riskeistä. Esimerkiksi kiinteistöihin liittyvät riskit ovat itse yrityksellä, eivätkä kunnalla tai maakunnalla. 

2. Alueellisesta tasa-arvosta puhuttaessa on kestämätöntä väittää, että pitää pyrkiä saamaan samat palvelut maakuntien pikkupitäjiin ja suurimpiin kaupunkeihin. Ei tänä päivänäkään kaikkialla ole samat palvelut kuin suurimmissa kaupungeissa, eikä ole koskaan ollut. Ben Zyskowicziä lainatakseni: "Näin on aina ollut, näin on tänään ja tulee aina olemaan."

3. Tässä valinnanvapausmallissa ei oikeastaan ole mitään uutta. Jo nyt kunnissa käsitellään muista organisaatioista lähetettyjä laskuja, kun on annettu ihmisille vapaus valita oma terveysasema toisesta kunnasta tai lomalla on sattunut haaveri, jonka johdosta on käytetty toisen paikkakunnan terveyspalveluja.

 

Lähteet:

Vasemmistoliiton valheellinen propagandavideo: https://www.youtube.com/watch?v=xFgiZBXBd8s

BenTV - Kuusi pointtia sotesta: https://www.youtube.com/watch?v=lxRhG3fKaBE

 

Josefiina Kauppila

Opiskelija, Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen

]]>
40 http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233244-vasemmistoliitto-pelottelee-aanestajia#comments Kunta- ja soteuudistus Sote Valinnanvapaus Vasemmistoliitto Yksityinen hyvinvointiala Sun, 12 Mar 2017 15:28:30 +0000 Josefiina Kauppila http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233244-vasemmistoliitto-pelottelee-aanestajia
Naton avulla Jäämerelle? http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231815-naton-avulla-jaamerelle <p>Viime hallituskaudella leikattiin huomattavasti Suomen maanpuolustuksesta, sillä se oli ainoa leikkaus mihin kirjavan hallituksen punainen osasto pystyi suostumaan. Silloin ei vielä nähty Venäjän säälimätöntä hyökkäyssotaa Ukrainaan ja uuden likaisen aikakauden alkua. Suomen omavaraisuusastetta samalla leikattiin huomattavasti, jopa puolella. [1] Virhe tehtiin ennen kuin maailmankirjoissa suurvalta käänsi sivua ja se pyrittävä korjaamaan. Sen lisäksi että Suomen omavaraisuusastetta on nostettava, pitää selvittää Naton mahdollisuudet avata Suomelle yhteys jäämerelle kriisitilanteessa.</p><p>Jäämeri strategisena alueena on merkittävä. Jäämereltä löytyy huomattavasti luonnonvaroja, jotka ovat kiinnostaneet jo toisessa maailmansodassa erinäisiä suurvaltoja. Suomen historiasta muistetaan erityisesti Jäämeren rannalla sijaitseva Petsamo, sillä nikkeli ja Petsamon jälkeinen rautamalmi olivat Neuvostoliitolle suuri intressi. Jäämeri on myös tärkeä reitti kaupankäynnille. Suomi menetti Jäämeriyhteytensä viimeisen kerran 1944 välirauhan aikana ja nojaa nyt Itämeren tuomaan huoltovarmuuteen. Petsamo ei ole realistinen intressi nykyiselle Suomelle, sillä infrastruktuuri on parempi luoteessa, kuten myös turvallisuuskin. Natolla ei ole kuitenkaan samanlaisia intressejä Itämerelle, kuten Jäämerelle joka antaa rantaviivaa Naton jäsenelle Norjalle.</p><p>Kriisitilanteessa Natosta tulisi Suomelle tärkeä mahdollisuus hoitaa Jäämeren kautta yhteiskunnan huoltovarmuutta, jos Itämeren tilanne on huomattavan heikko. Kriisitilanteessa Suomen on myös ylipäätänsä pyrittävä nojaamaan pohjoismaiseen yhteistyöhön, joka vuonna 2017 tarkoittaa Natoa. Jäämeriyhteys on vain yksi aspekti monien muiden joukossa, mutta pidän tärkeänä sen tuomista yleiseen keskusteluun. Tämä mahdollisuus on selvitettävä välittömästi.</p><p>Lähteet:</p><ol><li><a href="http://www.hs.fi/talous/art-2000002742911.html" title="http://www.hs.fi/talous/art-2000002742911.html">http://www.hs.fi/talous/art-2000002742911.html</a></li><li>Kuva: Wikipedia: Lapin ratahankkeet</li></ol><p>&nbsp;</p><p><strong>Josefiina Kauppila</strong></p><p><a href="mailto:janina.josefiina@windowslive.com">janina.josefiina@windowslive.com</a></p><p>Turun Kokoomuksen Nuoret ry, hallituksen jäsen</p><p>Kokoomuksen Nuorten Liiton ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsen</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime hallituskaudella leikattiin huomattavasti Suomen maanpuolustuksesta, sillä se oli ainoa leikkaus mihin kirjavan hallituksen punainen osasto pystyi suostumaan. Silloin ei vielä nähty Venäjän säälimätöntä hyökkäyssotaa Ukrainaan ja uuden likaisen aikakauden alkua. Suomen omavaraisuusastetta samalla leikattiin huomattavasti, jopa puolella. [1] Virhe tehtiin ennen kuin maailmankirjoissa suurvalta käänsi sivua ja se pyrittävä korjaamaan. Sen lisäksi että Suomen omavaraisuusastetta on nostettava, pitää selvittää Naton mahdollisuudet avata Suomelle yhteys jäämerelle kriisitilanteessa.

Jäämeri strategisena alueena on merkittävä. Jäämereltä löytyy huomattavasti luonnonvaroja, jotka ovat kiinnostaneet jo toisessa maailmansodassa erinäisiä suurvaltoja. Suomen historiasta muistetaan erityisesti Jäämeren rannalla sijaitseva Petsamo, sillä nikkeli ja Petsamon jälkeinen rautamalmi olivat Neuvostoliitolle suuri intressi. Jäämeri on myös tärkeä reitti kaupankäynnille. Suomi menetti Jäämeriyhteytensä viimeisen kerran 1944 välirauhan aikana ja nojaa nyt Itämeren tuomaan huoltovarmuuteen. Petsamo ei ole realistinen intressi nykyiselle Suomelle, sillä infrastruktuuri on parempi luoteessa, kuten myös turvallisuuskin. Natolla ei ole kuitenkaan samanlaisia intressejä Itämerelle, kuten Jäämerelle joka antaa rantaviivaa Naton jäsenelle Norjalle.

Kriisitilanteessa Natosta tulisi Suomelle tärkeä mahdollisuus hoitaa Jäämeren kautta yhteiskunnan huoltovarmuutta, jos Itämeren tilanne on huomattavan heikko. Kriisitilanteessa Suomen on myös ylipäätänsä pyrittävä nojaamaan pohjoismaiseen yhteistyöhön, joka vuonna 2017 tarkoittaa Natoa. Jäämeriyhteys on vain yksi aspekti monien muiden joukossa, mutta pidän tärkeänä sen tuomista yleiseen keskusteluun. Tämä mahdollisuus on selvitettävä välittömästi.

Lähteet:

  1. http://www.hs.fi/talous/art-2000002742911.html
  2. Kuva: Wikipedia: Lapin ratahankkeet

 

Josefiina Kauppila

janina.josefiina@windowslive.com

Turun Kokoomuksen Nuoret ry, hallituksen jäsen

Kokoomuksen Nuorten Liiton ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsen

]]>
13 http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231815-naton-avulla-jaamerelle#comments Huoltovarmuus Jäämeri maanpuolustus Nato Pohjoismainen yhteistyö Mon, 20 Feb 2017 13:00:09 +0000 Josefiina Kauppila http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231815-naton-avulla-jaamerelle
Politiikan matematiikka: Sote-uudistuksen poliittinen tahto yhtälöissä http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231411-politiikan-matematiikka-sote-uudistuksen-poliittinen-tahto-yhtaloissa <p>Olen parin vuoden ajan koonnut mallia &quot;toimivasta&quot; sote-järjestelmästä. Vaikkakin olemassaolevasta järjestelmästä on mahdollista luoda erilaisia malleja, olen huomannut että jos järjestelmää ei ole olemassa, on hankala löytää yhtälön muuttujille arvoja. Näitä arvoja määrittelee budjetointi, puoluepolitiikka ja ennen kaikkea poliittinen tahtotila. Myös muuttujen suhtautuminen toisiinsa on kyseenalaistettavissa.</p><p>Kyseinen malli on lähinnä ajatusleikkiä, politiikan matematiikan ihmettelyä. Tietenkin siitä saa irti oivallisia ajatuksia, mutta toimivuutta on hankala sote-uudistuksessa taata. Olen valinnut muuttujiksi vain olennaisimpia muuttujia, sillä edes valtiolla ei taida olla tilastointia kaikista nyansseista.</p><p>Kun pureutudaan itse mallintamisen matemaattiseen osuuteen, on luotava yhtälö jossa pyritään tuottamaan mahdollisista parametreistä jonkinlainen &quot;out-put&quot;, jossa määritellään vastauksia erilaisille ongelmille. Sote-uudistuksessa huomioitavaa on ensinnäkin haluttujen julkisten palveluiden määrä, rahoitus, ikärakenne, väestöntiheys ja asukasluku. Palaamme näihin myöhemmin.&nbsp;<br />Kun malli luodaan, tärkeintä on löytää sille alusta. Miten määrittelemme tulevan rakenteen? Pitkään pohdittiin erilaisia ratkaisuja, mutta valtiovalta päätyi maakuntamalliin. Luodaan siis erilaiset mallit maakuntien mukaan.&nbsp;<br /><br /><strong>Muuttuja 1: Haluttujen julkisten palveluiden määrä</strong></p><p>Kyseessä on muuttuja, jota määrittelee pitkälti poliittinen tahtotila. Missä määrin palveluita on saatavilla, paljonko? Kyseinen muuttuja tulee myös suhteuttaa muihin parametreihin, kuten myös muutkin parametrit tulevassa yhtälössä.</p><p><strong>Muuttuja 2: Rahoitus</strong></p><p>Rahoitus määrittelee todella paljon haluttujen julkisten palveluiden määrää, mutta myös samalla nousee kysymys laadusta. Pienemmällä rahoituksella voidaan tuottaa paljon heikkoja palveluita, vähän laadukkaita palveluita. Suuremmalla rahoituksella voidaan tuottaa epäoptimaalisia palveluita vähän ja laadukkaita palveluita enemmän. Tässä siis joudutaan tekemään useampi vaihtoehto, joita säätelee myös poliittinen tahtotila.&nbsp;</p><p>Edellä mainitut parametrit nähdään ehkä tärkeimpänä tämän hetkisessä poliittisessa tahtotilassa.</p><p><strong>Muuttuja 3: Ikärakenne</strong></p><p>On huomioitava minkälaisia palveluita alueelle tarvitaan. Nuoret aikuiset ja perheet tarvitsevat erilaisia palveluita kuin ikääntyvä väestö. On pystyttävä pitämään balanssissa erilaisiin palveluihin panostaminen. Ikääntyvä väestö tarvitsee myös enemmän palveluita, joka voi vaikuttaa muuttujiin 1 tai 2 tai molempiin, riippuen poliittisesta tahtotilasta.</p><p><strong>Muuttuja 4: Väestötiheys</strong></p><p>On täysin selvää, että alueet Suomessa eivät ole keskenään tasa-arvossa. Lappi on selvästi erilainen kuin Uusimaa. Alueita voidaan kategorisoida eri tavoin, riippuen poliittisesta tahtotilasta. Itse olen suosinut 1-3 kategorisointia, missä huomattavat väestökeskittymien maakunnat (esim. Uusimaa, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa jne.) menevät kategoriaan 1, maakunnat neutraalilla väestöllä kategoriaan 2 (Keski-Suomi, Pohjanmaa, Pohjois-Savo jne.) ja pienen väestötiheyden kunnat kategoriaan 3 (Lappi, Kainuu, Etelä-Savo jne.). Näin voidaan huomioida palveluiden saatavuutta. Tietenkin voidaan luoda malleja, joissa selvästi pyritään keskittymään palveluiden saatavuuteen, mutta siinä puolestaa väestötiheyskysymys on yhtälössä enemmän painotettu kuin esim. rahoitus.<br /><br /><strong>Muuttuja 5: Asukasluku</strong></p><p>Enemmän palveluita tarvitsevia, enemmän palveluja. Tämä kun suhteutetaan muuttujaan 3, saadaan optimaalinen tarve palveluiden määrälle, joka taas voitaisiin suhteuttaa muuttujaan 4.</p><p><strong>Mikä on tärkein?</strong></p><p>Kaikki julkisten palveluiden muuttujat voivat siis pelata keskenään yhtälössä niissä määrin, mitä näkökulmaa halutaan painottaa, joka sekin yllätyksellisesti riippuu poliittisesta tahtotilasta. Kyseisiä muuttujia voidaan sijoittaa yhtälön kummalle puolelle tahansa, jotta saadaan pyydetty &quot;out-put&quot;. Kyseenalaisinta onkin se, ettei voida vielä tietää poliittista tahtotilaa.</p><p><strong>Mallintaminen kartalle: Maakunnat</strong></p><p>Palataan vaihteeksi takaisin maakuntiin. Kun ollaan saatu maakunnittain sopivia &quot;out-putteja&quot; tiettyihin tarkoituksiin, voidaan luoda yksinkertainen malli maakunnan asutuskeskuksista. Mihin kannattaa ne palvelut sijoittaa? Maakunta jaetaan (poliittisen tahtotilan mukaan) x kertaa y (esim. 1km x 1km) kokoisiin alueisiin, joihin sijoitetaan tietty arvo. Tässä tapauksessa optimaalisin arvo olisi tietenkin väestömäärä kyseisellä alueella. Tämän mukaan voidaan saatujen &quot;out-puttien&quot; avulla sijoittaa palveluita kartalle.&nbsp;</p><p><strong>Puoluepolitiikka?</strong></p><p>Kun tarkastelin vielä edellisen hallituskauden aikana tehtyä sote-suunnitelmaa (joka oli tehty yhteistyössä kaikkien puolueiden kanssa, ei vain hallitus), huomasin poliittisen tahtotilan olevan avain kysymykseen mihin malli kehittyy. Suunnitelma esiteltiin Kuntalehdessä joulukuussa 2013. Esimerkiksi Pohjanmaalla oli huomattavasti heikommat palvelut, verrattuna Pohjois-Savoon, vaikka lähtötilanteissa näki että Pohjanmaalla oli tarve erilaisten muuttujien mukaan suurempaan määrään, pienemmillä matkoilla palveluihin. Voiko kyse olla puoluepolitiikasta? Ehkä, ehkä ei.&nbsp;</p><p><strong>Valinnanvapaus, uhka vai mahdollisuus?</strong></p><p>Kun halutaan vielä enemmän sekoittaa mallia, voidaan sijoittaa yksityisen palvelut kartalle ja yhtälöihin. Kun tuli päätös valinnanvapaudesta, totesin jo valmiiksi että malli vaatisi liian monta tuntia, joten päätin jättää tämän enää ajatuksen tasolle. Kuitenkin makustellaan vielä ajatuksen tasolla mitä muuttujia yksityiset palveluntarjoajat toisivat tähän malliin ainakin:</p><ul><li>Markkinoiden seuraaminen, kysyntä ja tarjonta</li><li>Liiketilojen saatavuus ja hinnat</li><li>Erilaisten konsernien pyrkimykset laajentua</li><li>Kuluttajan halu käyttää joko a) yksityisiä tai b) julkisia palveluita</li><li>Missä määrin yksityiset palvelun tuottajat rikkoisivat rajausta maakuntiin mahdollisessa mallissa</li><li>Minkälaisia palveluiden yksityiset palvelun tuottajat haluavat tuottaa: miten ne vastaavat alueiden ikärakenteeseen</li><li>Ehkä tärkeimpänä: voisiko julkisten palveluiden mallintamista suhteuttaa yksityisten palveluiden tarjoajien osaamiseen markkinoilla? Uskon tämän olevan mahdollisuus.&nbsp;</li></ul><p><strong>Soten kansainvälisyys?</strong></p><p>Lopuksi vielä hauska ajatus muuttujan 4 tuomasta mahdollisuudesta: Lappi. Kun valinnanvapaudessa tilitetään tietty summa yksityiselle palvelulle, voisiko sote-uudistuksessa Suomi (ja erityisesti Lappi) tehdä yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa. Jos on lyhyempi matka Tromssaan kuin Rovaniemelle, voisiko tätä valinnanvapauden mallia soveltaa myös rajojen ulkopuolelle? Siinäpä vasta ajatus!</p><p>&nbsp;</p><p>Josefiina Kauppila</p><p><a href="mailto:janina.josefiina@windowslive.com">janina.josefiina@windowslive.com</a></p><p>Opiskelija, Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen parin vuoden ajan koonnut mallia "toimivasta" sote-järjestelmästä. Vaikkakin olemassaolevasta järjestelmästä on mahdollista luoda erilaisia malleja, olen huomannut että jos järjestelmää ei ole olemassa, on hankala löytää yhtälön muuttujille arvoja. Näitä arvoja määrittelee budjetointi, puoluepolitiikka ja ennen kaikkea poliittinen tahtotila. Myös muuttujen suhtautuminen toisiinsa on kyseenalaistettavissa.

Kyseinen malli on lähinnä ajatusleikkiä, politiikan matematiikan ihmettelyä. Tietenkin siitä saa irti oivallisia ajatuksia, mutta toimivuutta on hankala sote-uudistuksessa taata. Olen valinnut muuttujiksi vain olennaisimpia muuttujia, sillä edes valtiolla ei taida olla tilastointia kaikista nyansseista.

Kun pureutudaan itse mallintamisen matemaattiseen osuuteen, on luotava yhtälö jossa pyritään tuottamaan mahdollisista parametreistä jonkinlainen "out-put", jossa määritellään vastauksia erilaisille ongelmille. Sote-uudistuksessa huomioitavaa on ensinnäkin haluttujen julkisten palveluiden määrä, rahoitus, ikärakenne, väestöntiheys ja asukasluku. Palaamme näihin myöhemmin. 
Kun malli luodaan, tärkeintä on löytää sille alusta. Miten määrittelemme tulevan rakenteen? Pitkään pohdittiin erilaisia ratkaisuja, mutta valtiovalta päätyi maakuntamalliin. Luodaan siis erilaiset mallit maakuntien mukaan. 

Muuttuja 1: Haluttujen julkisten palveluiden määrä

Kyseessä on muuttuja, jota määrittelee pitkälti poliittinen tahtotila. Missä määrin palveluita on saatavilla, paljonko? Kyseinen muuttuja tulee myös suhteuttaa muihin parametreihin, kuten myös muutkin parametrit tulevassa yhtälössä.

Muuttuja 2: Rahoitus

Rahoitus määrittelee todella paljon haluttujen julkisten palveluiden määrää, mutta myös samalla nousee kysymys laadusta. Pienemmällä rahoituksella voidaan tuottaa paljon heikkoja palveluita, vähän laadukkaita palveluita. Suuremmalla rahoituksella voidaan tuottaa epäoptimaalisia palveluita vähän ja laadukkaita palveluita enemmän. Tässä siis joudutaan tekemään useampi vaihtoehto, joita säätelee myös poliittinen tahtotila. 

Edellä mainitut parametrit nähdään ehkä tärkeimpänä tämän hetkisessä poliittisessa tahtotilassa.

Muuttuja 3: Ikärakenne

On huomioitava minkälaisia palveluita alueelle tarvitaan. Nuoret aikuiset ja perheet tarvitsevat erilaisia palveluita kuin ikääntyvä väestö. On pystyttävä pitämään balanssissa erilaisiin palveluihin panostaminen. Ikääntyvä väestö tarvitsee myös enemmän palveluita, joka voi vaikuttaa muuttujiin 1 tai 2 tai molempiin, riippuen poliittisesta tahtotilasta.

Muuttuja 4: Väestötiheys

On täysin selvää, että alueet Suomessa eivät ole keskenään tasa-arvossa. Lappi on selvästi erilainen kuin Uusimaa. Alueita voidaan kategorisoida eri tavoin, riippuen poliittisesta tahtotilasta. Itse olen suosinut 1-3 kategorisointia, missä huomattavat väestökeskittymien maakunnat (esim. Uusimaa, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa jne.) menevät kategoriaan 1, maakunnat neutraalilla väestöllä kategoriaan 2 (Keski-Suomi, Pohjanmaa, Pohjois-Savo jne.) ja pienen väestötiheyden kunnat kategoriaan 3 (Lappi, Kainuu, Etelä-Savo jne.). Näin voidaan huomioida palveluiden saatavuutta. Tietenkin voidaan luoda malleja, joissa selvästi pyritään keskittymään palveluiden saatavuuteen, mutta siinä puolestaa väestötiheyskysymys on yhtälössä enemmän painotettu kuin esim. rahoitus.

Muuttuja 5: Asukasluku

Enemmän palveluita tarvitsevia, enemmän palveluja. Tämä kun suhteutetaan muuttujaan 3, saadaan optimaalinen tarve palveluiden määrälle, joka taas voitaisiin suhteuttaa muuttujaan 4.

Mikä on tärkein?

Kaikki julkisten palveluiden muuttujat voivat siis pelata keskenään yhtälössä niissä määrin, mitä näkökulmaa halutaan painottaa, joka sekin yllätyksellisesti riippuu poliittisesta tahtotilasta. Kyseisiä muuttujia voidaan sijoittaa yhtälön kummalle puolelle tahansa, jotta saadaan pyydetty "out-put". Kyseenalaisinta onkin se, ettei voida vielä tietää poliittista tahtotilaa.

Mallintaminen kartalle: Maakunnat

Palataan vaihteeksi takaisin maakuntiin. Kun ollaan saatu maakunnittain sopivia "out-putteja" tiettyihin tarkoituksiin, voidaan luoda yksinkertainen malli maakunnan asutuskeskuksista. Mihin kannattaa ne palvelut sijoittaa? Maakunta jaetaan (poliittisen tahtotilan mukaan) x kertaa y (esim. 1km x 1km) kokoisiin alueisiin, joihin sijoitetaan tietty arvo. Tässä tapauksessa optimaalisin arvo olisi tietenkin väestömäärä kyseisellä alueella. Tämän mukaan voidaan saatujen "out-puttien" avulla sijoittaa palveluita kartalle. 

Puoluepolitiikka?

Kun tarkastelin vielä edellisen hallituskauden aikana tehtyä sote-suunnitelmaa (joka oli tehty yhteistyössä kaikkien puolueiden kanssa, ei vain hallitus), huomasin poliittisen tahtotilan olevan avain kysymykseen mihin malli kehittyy. Suunnitelma esiteltiin Kuntalehdessä joulukuussa 2013. Esimerkiksi Pohjanmaalla oli huomattavasti heikommat palvelut, verrattuna Pohjois-Savoon, vaikka lähtötilanteissa näki että Pohjanmaalla oli tarve erilaisten muuttujien mukaan suurempaan määrään, pienemmillä matkoilla palveluihin. Voiko kyse olla puoluepolitiikasta? Ehkä, ehkä ei. 

Valinnanvapaus, uhka vai mahdollisuus?

Kun halutaan vielä enemmän sekoittaa mallia, voidaan sijoittaa yksityisen palvelut kartalle ja yhtälöihin. Kun tuli päätös valinnanvapaudesta, totesin jo valmiiksi että malli vaatisi liian monta tuntia, joten päätin jättää tämän enää ajatuksen tasolle. Kuitenkin makustellaan vielä ajatuksen tasolla mitä muuttujia yksityiset palveluntarjoajat toisivat tähän malliin ainakin:

  • Markkinoiden seuraaminen, kysyntä ja tarjonta
  • Liiketilojen saatavuus ja hinnat
  • Erilaisten konsernien pyrkimykset laajentua
  • Kuluttajan halu käyttää joko a) yksityisiä tai b) julkisia palveluita
  • Missä määrin yksityiset palvelun tuottajat rikkoisivat rajausta maakuntiin mahdollisessa mallissa
  • Minkälaisia palveluiden yksityiset palvelun tuottajat haluavat tuottaa: miten ne vastaavat alueiden ikärakenteeseen
  • Ehkä tärkeimpänä: voisiko julkisten palveluiden mallintamista suhteuttaa yksityisten palveluiden tarjoajien osaamiseen markkinoilla? Uskon tämän olevan mahdollisuus. 

Soten kansainvälisyys?

Lopuksi vielä hauska ajatus muuttujan 4 tuomasta mahdollisuudesta: Lappi. Kun valinnanvapaudessa tilitetään tietty summa yksityiselle palvelulle, voisiko sote-uudistuksessa Suomi (ja erityisesti Lappi) tehdä yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa. Jos on lyhyempi matka Tromssaan kuin Rovaniemelle, voisiko tätä valinnanvapauden mallia soveltaa myös rajojen ulkopuolelle? Siinäpä vasta ajatus!

 

Josefiina Kauppila

janina.josefiina@windowslive.com

Opiskelija, Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen 

]]>
0 http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231411-politiikan-matematiikka-sote-uudistuksen-poliittinen-tahto-yhtaloissa#comments Kunta ja sote-uudistus Maakunta Mon, 13 Feb 2017 12:45:37 +0000 Josefiina Kauppila http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231411-politiikan-matematiikka-sote-uudistuksen-poliittinen-tahto-yhtaloissa
Suomi on Nato-maa ilman jäsenyyttä http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227018-suomi-on-nato-maa-ilman-jasenyytta <p>Olen viime aikoina keskustellut äänestäjäkuntani kanssa suosikkiaiheestani eli Natosta varsin kiivaasti. Keskustelussa olen huomannut useita virheellisiä vasta-argumentteja, jotka eivät väitteinä ole välttämättä vääriä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>1. Suomi joutuisi puolustamaan muita valtioita ja osallistumaan ulkomaisiin sotatoimiin tai operaatioihin</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa on pitkään ollut käsitys oman puolustuksen &rdquo;koskemattomuudesta&rdquo; ja se on usein arkikeskustelussa liitetty surutta Suomen suvereniteettiin. Yhteistyö kaventaa aina tietyissä määrin omaa itsemääräämisoikeutta, sillä yhteistyössä pyritään konsensukseen. Siitäkin huolimatta että Suomen puolustuksen &rdquo;koskemattomuudesta&rdquo; ollaan huolissaan, Suomi tekee jo valtavasti transatlanttista yhteistyötä, joka linjaa Suomen nykyistä puolustusjärjestelmää. Yhteistyöllä on tärkeämpi merkitys turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, kuin täydellisellä riippumattomuudella tai puolueettomuudella.</p><p>Suomen on myös tärkeää osallistua kriisitilanteissa muiden yhteistyö- tai liittomaiden puolustukseen, sillä muiden länsimaiden valtioiden suvereniteetilla on vaikutus myös Suomen geopoliittiseen asemaan ja suvereniteettiin.</p><p>Suomella olisi myös Naton sääntöjen mukaan oma päätösvalta siitä, missä määrin Suomi osallistuu rajojen ulkopuolella käytyyn sotilaalliseen toimintaan. Kuitenkin Suomelle osallistumisesta on hyötyä, kuten jo aikasemmin totesin. Yhteistyötä ei tehdä tyhjän takia.</p><p>Suomalaiset sotilaat ovat osallistuneet ulkomaisiin operaatioihin (esim. rauhanturvaoperaatiot) ja erilaisiin harjoituksiin (esim. Cold Response 2016). Myös Suomen maaperällä on pidetty kansainvälisiä harjotuksia, joissa pyritään ylläpitämään yhteistyötä (esim. Arrow 2016).</p><p>Mikä edes olisi sotilaallisen liittouman todellinen arvo, jos sotilaallisessa liittoumassa valtiot eivät keskenänsä osallistuisi yhteiseen puolustukseen?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>2. &rdquo;Väärä viesti&rdquo; itään</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja on identifioitunut osaksi länsimaita. Ukrainan sodan kriisivaiheessa Suomi liittyi EU:n talouspakotteisiin Venäjää vastaan. Myös yllä kerrotut transatlanttiset linjaukset Suomen puolustuksessa kielivät ainoastaan Suomen länsimaista identifioitumista. Suomi on jo viestinyt Venäjälle olevansa Nato-maa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>3. Natosta ei ole Suomelle puolustuksellista hyötyä ja Suomi olisi vain maksumies</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Natosta väitetään ettei siitä olisi Suomelle puolustuksellista hyötyä, koska Suomeen ei kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa. Uskottava puolustus ehkäisee sotilaallisen uhan syntymisen tai kohdistumisen Suomeen. Kuuluminen sotilaalliseen liittoumaan lisää Suomen puolustuksen uskottavuutta ja vahvistaa Suomen puolustuksen länsimaista, sekä transatlanttista identiteettiä. Turvallisuus on ylläpitokysymys.</p><p>Natoon liittyminen vaatisi Suomelta tietyn taloudellisen osallistumisen ja resurssien panostuksen puolustukseen, mitä en kuitenkaan koe huonona asiana. Esimerkiksi materiaalihankinnoissa Suomi nojaa transatlanttiseen yhteistyöhön, joka on myös tärkeä poliittinen kysymys Suomen identifiointumiselle. Materiaalihankinta on tärkeä kysymys puolustuspoliittisessa keskustelussa etenkin tällä hetkellä. Suomelle ollaan etsimässä uusia hävittäjiä, kun nykyiset tulevat käyttöikänsä päähän 2030-luvulla.</p><p>Suomella on myös geopoliittinen asema, joka vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Esimerkiksi Itämeri on Suomen yhteiskunnalle elintärkeä, sillä sen tukkeutuminen tarkottaisi yhteyksien lakkaamista Eurooppaan ja länteen. Suomen tulee turvautua kansainväliseen yhteistyöhön turvaamaan omaa geopoliittista asemaansa ja Euroopassa yhteistyötä edustaa Nato. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Josefiina Kauppila</strong></p><p>19-vuotias opiskelija, Turun yliopisto</p><p>Kokoomuksen kuntavaaliehdokas 2017 Turussa</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen viime aikoina keskustellut äänestäjäkuntani kanssa suosikkiaiheestani eli Natosta varsin kiivaasti. Keskustelussa olen huomannut useita virheellisiä vasta-argumentteja, jotka eivät väitteinä ole välttämättä vääriä.

 

1. Suomi joutuisi puolustamaan muita valtioita ja osallistumaan ulkomaisiin sotatoimiin tai operaatioihin

 

Suomessa on pitkään ollut käsitys oman puolustuksen ”koskemattomuudesta” ja se on usein arkikeskustelussa liitetty surutta Suomen suvereniteettiin. Yhteistyö kaventaa aina tietyissä määrin omaa itsemääräämisoikeutta, sillä yhteistyössä pyritään konsensukseen. Siitäkin huolimatta että Suomen puolustuksen ”koskemattomuudesta” ollaan huolissaan, Suomi tekee jo valtavasti transatlanttista yhteistyötä, joka linjaa Suomen nykyistä puolustusjärjestelmää. Yhteistyöllä on tärkeämpi merkitys turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, kuin täydellisellä riippumattomuudella tai puolueettomuudella.

Suomen on myös tärkeää osallistua kriisitilanteissa muiden yhteistyö- tai liittomaiden puolustukseen, sillä muiden länsimaiden valtioiden suvereniteetilla on vaikutus myös Suomen geopoliittiseen asemaan ja suvereniteettiin.

Suomella olisi myös Naton sääntöjen mukaan oma päätösvalta siitä, missä määrin Suomi osallistuu rajojen ulkopuolella käytyyn sotilaalliseen toimintaan. Kuitenkin Suomelle osallistumisesta on hyötyä, kuten jo aikasemmin totesin. Yhteistyötä ei tehdä tyhjän takia.

Suomalaiset sotilaat ovat osallistuneet ulkomaisiin operaatioihin (esim. rauhanturvaoperaatiot) ja erilaisiin harjoituksiin (esim. Cold Response 2016). Myös Suomen maaperällä on pidetty kansainvälisiä harjotuksia, joissa pyritään ylläpitämään yhteistyötä (esim. Arrow 2016).

Mikä edes olisi sotilaallisen liittouman todellinen arvo, jos sotilaallisessa liittoumassa valtiot eivät keskenänsä osallistuisi yhteiseen puolustukseen?

 

2. ”Väärä viesti” itään

 

Vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja on identifioitunut osaksi länsimaita. Ukrainan sodan kriisivaiheessa Suomi liittyi EU:n talouspakotteisiin Venäjää vastaan. Myös yllä kerrotut transatlanttiset linjaukset Suomen puolustuksessa kielivät ainoastaan Suomen länsimaista identifioitumista. Suomi on jo viestinyt Venäjälle olevansa Nato-maa.

 

3. Natosta ei ole Suomelle puolustuksellista hyötyä ja Suomi olisi vain maksumies

 

Natosta väitetään ettei siitä olisi Suomelle puolustuksellista hyötyä, koska Suomeen ei kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa. Uskottava puolustus ehkäisee sotilaallisen uhan syntymisen tai kohdistumisen Suomeen. Kuuluminen sotilaalliseen liittoumaan lisää Suomen puolustuksen uskottavuutta ja vahvistaa Suomen puolustuksen länsimaista, sekä transatlanttista identiteettiä. Turvallisuus on ylläpitokysymys.

Natoon liittyminen vaatisi Suomelta tietyn taloudellisen osallistumisen ja resurssien panostuksen puolustukseen, mitä en kuitenkaan koe huonona asiana. Esimerkiksi materiaalihankinnoissa Suomi nojaa transatlanttiseen yhteistyöhön, joka on myös tärkeä poliittinen kysymys Suomen identifiointumiselle. Materiaalihankinta on tärkeä kysymys puolustuspoliittisessa keskustelussa etenkin tällä hetkellä. Suomelle ollaan etsimässä uusia hävittäjiä, kun nykyiset tulevat käyttöikänsä päähän 2030-luvulla.

Suomella on myös geopoliittinen asema, joka vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Esimerkiksi Itämeri on Suomen yhteiskunnalle elintärkeä, sillä sen tukkeutuminen tarkottaisi yhteyksien lakkaamista Eurooppaan ja länteen. Suomen tulee turvautua kansainväliseen yhteistyöhön turvaamaan omaa geopoliittista asemaansa ja Euroopassa yhteistyötä edustaa Nato.  

 

Josefiina Kauppila

19-vuotias opiskelija, Turun yliopisto

Kokoomuksen kuntavaaliehdokas 2017 Turussa

]]>
3 http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227018-suomi-on-nato-maa-ilman-jasenyytta#comments Itämeri Nato Puolustuspolitiikka Turvallisuuspolitiikka Tue, 29 Nov 2016 13:25:42 +0000 Josefiina Kauppila http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227018-suomi-on-nato-maa-ilman-jasenyytta
SYL ajamassa pakkojäsenyyden poistamista http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226500-syl-ajamassa-pakkojasenyyden-poistamista <p>Tänä viikonloppuna Suomen Ylioppilaskuntien Liitto, eli SYL on pitänyt liittokokouksensa. SYL on saanut liittokokouksessaan varmasti paljon aikaa, mutta erityisesti SYL:n linjaaminen feministiseksi järjestöksi on saanut monet iloitsemaan, osan pudistelemaan päätään.</p><p>&nbsp;</p><p>Itse pidän jo lähtökohtaisesti tätä linjaa vääränä. Yliopistolaissa on määritelty jokaisen yliopisto-opiskelijan kuuluvan oman yliopistonsa ylioppilaskuntaan ja täten ylioppilaskuntien kattojärjestöön, SYL:iin. <strong>On käsittämätöntä että tutkintotavoitteellinen opiskelu yliopistossa vaatii kuulumisen aatteelliseen järjestöön</strong>, oli aate tai ideologia mikä tahansa.&nbsp;</p><p>Monet ovat kuitenkin puolustelleet feminismin tarpeellisuutta mm. Donald Trumpin presidenttiydellä, sekä feminismin aiheuttamalla reaktiolla. Feminismi kuulemma oli oikeutettua siksi, että se aiheutti niin suuren vastareaktion. Tulisiko SYL:n seuraavassa liittokokouksessa julistautua täten rasistiseksi, jotta aiheuttaisivat mahdollisimman suuren vastareaktion? En ainakaan itse usko sellaiseen ajattelumalliin. Minulla on myös vakaa uskomus, ettei Donald Trumpin valinta varsinaisesti tule vaikuttamaan nyt jo ylioppilaskunnissa tehtävään tasa-arvotyöhön.</p><p>&nbsp;</p><p>Ylioppilaskuntia on jo pitkään kritisoitu siitä, että ne keskittyvät ottamaan kantaa asioihin jotka eivät liity mitenkään objektiivisesti opiskelijoiden asioiden ajamiseen. Ylioppilaskunnat ovatkin nähty sopivina paikkoina missä broileri pääsee kypsymään; opetellaan käyttämään muiden rahaa, ennen kuin sitä sitten tehdään valtiotasolla. Ylioppilaskuntajäsenyydet ovat olleet suurennuslasin alla pelkästään myös siksi, että yliopistolain pakkojäsenyyden nähdään loukkaavan yhdistymisvapautta. Nyt etenkin kun SYL on alkanut edustamaan aatteellisia näkökantoja, <strong>yhdistymisvapauden rikkominen on ilmiselvää.&nbsp;</strong>Yliopistolaki ei kiellä myöskään aatteellista, poliittista tai ideologista sitoutumista. Yliopistolaki ei palvele ylioppilaita, sillä se ei pyri asettamaan heitä yhdenvertaiseen asemaan toisiinsa nähden ylioppilaskuntien poliittisen sitoutumattomuuden kautta. Jokaisella on oikeus kuulua, tai olla kuulumatta järjestöön joka edustaa jotain aatetta tai ideologiaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun SYL:sta tuli feministinen, SYL teki itselleen karhunpalveluksen. Feminismi ei edusta läheskään kaikille samaa kuin tasa-arvoajattelu, ei edes yliopistossa. SYL:n julistautuminen ristiriitaisen aatteen lipun alle nosti suuret vastareaktiot, mutta ne eivät pelanneet feminismin pussiin, vaan <strong>pakkojäsenyyden poistamisen puolesta.</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänä viikonloppuna Suomen Ylioppilaskuntien Liitto, eli SYL on pitänyt liittokokouksensa. SYL on saanut liittokokouksessaan varmasti paljon aikaa, mutta erityisesti SYL:n linjaaminen feministiseksi järjestöksi on saanut monet iloitsemaan, osan pudistelemaan päätään.

 

Itse pidän jo lähtökohtaisesti tätä linjaa vääränä. Yliopistolaissa on määritelty jokaisen yliopisto-opiskelijan kuuluvan oman yliopistonsa ylioppilaskuntaan ja täten ylioppilaskuntien kattojärjestöön, SYL:iin. On käsittämätöntä että tutkintotavoitteellinen opiskelu yliopistossa vaatii kuulumisen aatteelliseen järjestöön, oli aate tai ideologia mikä tahansa. 

Monet ovat kuitenkin puolustelleet feminismin tarpeellisuutta mm. Donald Trumpin presidenttiydellä, sekä feminismin aiheuttamalla reaktiolla. Feminismi kuulemma oli oikeutettua siksi, että se aiheutti niin suuren vastareaktion. Tulisiko SYL:n seuraavassa liittokokouksessa julistautua täten rasistiseksi, jotta aiheuttaisivat mahdollisimman suuren vastareaktion? En ainakaan itse usko sellaiseen ajattelumalliin. Minulla on myös vakaa uskomus, ettei Donald Trumpin valinta varsinaisesti tule vaikuttamaan nyt jo ylioppilaskunnissa tehtävään tasa-arvotyöhön.

 

Ylioppilaskuntia on jo pitkään kritisoitu siitä, että ne keskittyvät ottamaan kantaa asioihin jotka eivät liity mitenkään objektiivisesti opiskelijoiden asioiden ajamiseen. Ylioppilaskunnat ovatkin nähty sopivina paikkoina missä broileri pääsee kypsymään; opetellaan käyttämään muiden rahaa, ennen kuin sitä sitten tehdään valtiotasolla. Ylioppilaskuntajäsenyydet ovat olleet suurennuslasin alla pelkästään myös siksi, että yliopistolain pakkojäsenyyden nähdään loukkaavan yhdistymisvapautta. Nyt etenkin kun SYL on alkanut edustamaan aatteellisia näkökantoja, yhdistymisvapauden rikkominen on ilmiselvää. Yliopistolaki ei kiellä myöskään aatteellista, poliittista tai ideologista sitoutumista. Yliopistolaki ei palvele ylioppilaita, sillä se ei pyri asettamaan heitä yhdenvertaiseen asemaan toisiinsa nähden ylioppilaskuntien poliittisen sitoutumattomuuden kautta. Jokaisella on oikeus kuulua, tai olla kuulumatta järjestöön joka edustaa jotain aatetta tai ideologiaa.

 

Kun SYL:sta tuli feministinen, SYL teki itselleen karhunpalveluksen. Feminismi ei edusta läheskään kaikille samaa kuin tasa-arvoajattelu, ei edes yliopistossa. SYL:n julistautuminen ristiriitaisen aatteen lipun alle nosti suuret vastareaktiot, mutta ne eivät pelanneet feminismin pussiin, vaan pakkojäsenyyden poistamisen puolesta.

]]>
2 http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226500-syl-ajamassa-pakkojasenyyden-poistamista#comments Feminismi Opiskelijaliike Pakkojäsenyys SYL Ylioppilaskunta Sun, 20 Nov 2016 11:35:17 +0000 Josefiina Kauppila http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226500-syl-ajamassa-pakkojasenyyden-poistamista