*

Josefiina Kauppila Koti, vapaus & isänmaa

Ruotsi on turvallinen maa – ja se on suurin ongelma nyt

(HUOM! Ennen kuin soitat vihaisen puhelun, kuinka levitän "suvakkipropagandaa", suosittelen lukemaan koko tekstin. Ydinsanoma löytyy yhteenveton ensimmäisestä lauseesta: "Turvapaikkajärjestelmä ei palvele kokonaisuutta lähes millään tavoin.")

Kuntavaalien aikaan leimahti suuri maahanmuuttopoliittinen keskustelu, kun Pietarissa ja Tukholmassa tehtiin järkyttäviä terroritekoja. Samaan aikaan kohistiin Suomen palautuslennoista Afganistaniin, jossa palautettiin entisiä turvapaikanhakijoita. Koko keskustelu näiden ilmiöiden ja tapahtumien ympärillä on vääristynyttä ja epäanalyyttista. Polarisoitunut keskustelukenttä ei kykene keskusteluun niin kauan kun koko ilmiötä ei leimaa kriittinen ajattelu.

Kirjoitus on pitkä ja sisältää pohdiskelevan luonteen. En koe tarpeelliseksi yhteneväiseen narratiiviin, vaan pyrin ottamaan huomioon ilmiön monipuolisuuden. Käsittelen hajanaista kokonaisuutta vain osin, sillä tämä on blogi eikä kirja.

 

Termistö

Tekstissäni viittaan maahanmuuttopolitiikalla nimenomaan nykyisen keskustelun kuvaan, joka on keskittynyt pakolaisuuteen ja kansainvälisen turvan myöntämiseen turvapaikkajärjestelmällä, vaikka nämä ilmiöt ovat vähemmistö itse siirtolaisilmiön kokonaisuudessa.

Pakolaisella tarkoitan ensisijaisesti ihmistä, joka on tullut Eurooppaan pakolaiskiintiön avulla ja on paossa pakolaisleirillä. Esimerkiksi Suomeen vuosittain otettavat kiintiöpakolaiset ovat pakolaisia.

Turvapaikanhakijoihin viittaan turvapaikanhakijoina, sillä heidän asemansa on kokonaisuutena erilainen, vaikkei tiettyjen yksilöiden kohdalla olisikaan suuria poikkeuksia.

Monikulttuurisuudella tarkoitan erilaisten ja monipuolisten kulttuuripiirteiden esiintymistä tietyllä rajatulla alueella (esimerkiksi luterilaisuus ja ortodoksisuus Karjalassa) ja monikulttuurisuuspolitiikalla marxilaisia luokkaolettamuksia sisältävää siirtolaispolitiikkaa.

 

Kriittisyys ja ”kriittisyys”

Suurin ongelma Ruotsin suhteen liittyy tavoitteeseen luoda kaanoninen narratiivi maahanmuutosta. Ruotsi on turvallinen maa ja onnistunut tietynlaisessa integraatiossa Suomea paremmin. Ruotsissa maahanmuuttajataustaiset sulautuvat paremmin valtaväestöön. Ero Helsingin ja Tukholman keskustojen välillä on huomattava. Ruotsi on harjoittanut nk. onnistunutta monikulttuurisuuspolitiikkaa. Ruotsi on tehnyt juuri sen, mitä Suomessakin tavoitellaan. Tätä on turha kiistää, se on fakta. Tämä fakta kuitenkin tekee tilanteesta entistä lohduttamattomamman, kuin se ettei Ruotsissa olisi onnistuttu integraatiossa. Monet ”kriittiset” pyrkivät unohtamaan sen, että Ruotsissa on onnistuttu niiden tiettyjen ongelmien kanssa, joiden kanssa Suomi painii tällä hetkellä. Onnistuneella integraatiolla voidaan vastata tiettyihin ongelmiin, esimerkiksi työllistymiseen heikolla kielitaidolla. Ruotsin tapaus osoittaa sen, että Suomea onnistuneempi integraatio ei tule pysäyttämään terrori-iskuja. Meidän tavoittelema monikulttuurisuuspolitiikka kyllä vastaa tiettyihin ongelmiin, mutta ei läheskään kaikkiin. 

Ei ole myöskään ”kriittisyyttä” luoda tietynlainen narratiivi ja toimia sen mukaan, vaikka sitä kutsuisikin ”kriittiseksi”.

 

Fasismi nousi Euroopassa

Ensimmäisen maailman sodan jälkeen rintamakokemukset alkoivat elää vahvasti. Silloin nähtiin ilmiö, josta edelleen varoitellaan: fasismin nousu. Yksi keskeinen tekijä fasismin nousussa oli kannattajien kokemus sodasta ja sen kauheudesta. Tämä oli tärkeä tekijä kolmannen valtakunnan nousussa ja nyt fasisti-leimaa pudottelevat ihmiset unohtavat minkälaisia asioita sotakokemukset voivat saada aikaan. Kansainvälistä suojaa sodan tuhoamista maista hakemaan tulevat ihmiset omistavat samanlaisen potentiaalin. Sota on ehkä kauhein asia mitä ihminen voi kokea, sen tietävät monien evakoiden perilliset jotka kuulivat kaskuja ja tarinoita kodin muuttumisesta sotatantereeksi. Kriisi- ja konfliktialueelta tulevalta ihmiseltä ei voida olettaa esimerkiksi helppoa ja mutkatonta työllistymistä Euroopassa. Sota jättää jäljen. Fasismi on terminä menettänyt täysin merkityksensä ja samalla kollektiivisen muistin katkos alkaa mahdollistaa radikaaleja ilmiöitä.

 

Monikulttuurisuus on rikkaus ja rajat auki

Polarisoitunut keskustelu on kokonaan muovannut uuden käsityksen siitä mitä on monikulttuurisuus. Monikulttuurisuutta on ollut läpi historian Suomessa, olemme oikeastaan juuri niitä rajamaita joissa kulttuurit kohtaavat. Monikulttuurisuudella ei ole kuitenkaan mitään tekemistä nykyisen monikulttuurisuuspolitiikan kanssa. Monikulttuurisuuspolitiikassa elää vahvasti marxilainen luokka-ajattelu ja ns. privilegiot. Globaali individualismi ja yksilönvapausajattelu raivaavat teitään politiikassa, paitsi maahanmuuttopolitiikassa. On varmasti hyödyllistä ottaa huomioon erilaiset preferenssit erilaisilla yksilöillä, mutta luokka-ajattelu lietsoo vastakkainasettelua ja ei hyödytä ketään. Esimerkiksi työnhaussa meillä jokaisella on omat ongelmansa, joku ei välttämättä pärjää kouluruotsilla, kun hakee työpaikkaa Vaasasta.

Rajat tulevat olla auki työperäiselle maahanmuutolle ja sen kautta tulevalle monikulttuurisuudelle. Jokaisella yksilöllä on oikeus olla yksilö. Huomattava joukko suomalaisiakin tekee vuosittain päätöksen työllistyä rajojen ulkopuolelle, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Konflikteja syntyy politiikassa luoduista eturistiriidoista, ei etnisistä eroavaisuuksista. Luokka-ajattelu ei toimi niin kauan kuin on olemassa itsenäisiä ja suvereeneja yksilöitä. Esimerkiksi muslimiväestöä koskeva monikulttuurisuuspolitiikka on polttavan haitallista, sillä muslimiväestö on erittäin heterogeeninen. Jokaisella on oikeus harjoittaa uskontoaan, kunhan ei ole pois toiselta ja samalla valtiolla ei tarvetta pyrkiä ”monikulttuurisesti” edistämään mitään yksilön uskonnollista ajattelua. Samalla etnisyys tai uskonto eivät saa olla mikään etulyöntikortti demokraattisessa päätöksenteossa. "Monikulttuurisuus" ei myöskään ole mikään peruste hyväksyä mitään, joka loukkaa toisten vapautta, oikeuksia tai itsenäisyyttä. 

 

Nykyisen politiikan epäinhimillisyys

Monia maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä seikkoja tarkastellaan kriittisesti, mutta itse järjestelmiä katsotaan läpi sormien. Turvapaikkajärjestelmä on äärimmäisen epäinhimillinen ja -humaani, enkä siksi voi sitä millään tavoin kannattaa. On kauhistuttava ajatus, että ihminen joutuu tulemaan Schengenin rajalle saadakseen turvaa. Kaikista haavoittuvimmissa asemissa olevat yksilöt eivät voi edes jättää kotiansa, sillä he ovat köyhiä, heillä on perhe tai heillä on esimerkiksi kehitysvamma. Rajalle pääsy vaatii enemmän kuin mitä heikoimmilla ja haavoittuvimmilla on antaa. Samalla kaikki turvapaikkajärjestelmän ylläpitoon tarvitut resurssit ovat pois paikallisesta auttamisesta ja esimerkiksi pakolaisstatuksen jo paikan päällä saaneilta. 

Tietenkin avuntarve näkyy eurooppalaiselle yksilölle parhaiten, kun autettava on suoraan omassa arjessa. Monet ilakoivat sillä, kun auttavat nimenomaan heitä jotka näkyvät juuri siinä omien silmiensä alla. Se kertoo liikaa eurooppalaisen ihmisen omahyväisyydestä ja denialismista. Resurssit ja huomio kuluvat kestämättömään järjestelyyn, kun ajattelumaailma ei yllä omaa näkökenttää kauemmaksi.

Turvapaikanhakijat ovat myös heterogeeninen ryhmä, sillä syitä hakemuksille löytyy paljon. On heitä jotka hakevat oikeasti turvaa sodilta ja konflikteilta, mutta myös taloudelliselintaso- ja ilmastopakolaisuutta. Turvapaikkajärjestelmän toimintaperiaatteiden mukaisesti kaikkien motiivit tulee tutkia ja tällöin resursseja ja huomiota valuu niille joidenka tarkoitusperiä ko. järjestelmä ei ole syntynyt vastaamaan. Siirtolaiskysymysten oma kysynnän ja tarjonnanlaki, eli push-pull-efekti ei toimi nykyisessä järjestelmässä. Se houkuttelee liikaa massoja, joita varten tämä 50- ja 60-luvuilla muokattu järjestelmä ei ole tehty auttamaan.

 

Kehitysapu on tärkeää

Kehitysapua on kritisoitu viime vuosina paljon – eikä syyttä. Nykyinen kehitysapu perustuu pitkälti rahalliseen avustukseen, jolla on suuri mahdollisuus päätyä korruption uhriksi. Kehitysapu yleensä nähdäänkin SPR:n lipastoon laitettuna eurona, vaikka asian tulisi olla toisin.

Resursseja tulee käyttää alueiden taloudellisen itsenäisyyden ja suvereniteetin korostamiseen. Kun alue ei hyödy radikaaliliikehdinnästä, sen merkitys vähenee. Myös historiasotia ja symbolisia konflikteja tulee ratkoa asiantuntijuudella. Suomi tunnetaan maailmalla rauhanturvaamisen suurvaltana ja siitäkin huolimatta olemme alentuneet ratkaisemaan ongelmia kestämättömin keinoin ja hukkaamaan resursseja. Turvapaikkajärjestelmän kehitysaloitettiin kauan ennen kuin voitiin edes kuvitella nykyisen maailman lyhyistä matkoista. Tietenkin poliittisella kentällä jotkut näkevät nämä konkreettiset ratkaisut ”militaristisina” ja ”epähumaaneina”, samalla tietenkin unohtaen konflikti- ja kriisialueiden kylmät realiteetit. Pitääkö yhteiskuntien heikoimmat jäsenet jättää vailla apua vain koska oma subjektiivinen sotaa kokematon mielenlaatu maalailee kuvia kestämättömistä pilvilinnoista?

Tietenkin voidaan myös ajatella, ettei tämä ole mitenkään ”meidän ongelma”. Globaalin maailman realiteetit vaativat epäedullisen siirtolaispolitiikan ennaltaehkäisyä. Matkat ovat lyhyempiä kuin koskaan, niin valuuttamarkkinoilla kuin sosiaalisessa mediassakin. Impivaarassakin toimii nykyään Twitter. Radikalismin ja kriisien leviämisen estämisessä ei ole mitään mikä ei meille varsinaisesti kuuluisi globaalin maailman aikana. Se kuitenkin ensisijaisesti vaatii toimia paikan päällä, eikä omahyväisyydessä pyöriskelyä.

 

Tuntuu pahalta

Pakkopalautuskeskustelu oli pohjanoteeraus vaalien alla. Ensiksi tarinan mukaan lapsia ja raskaana olevia naisia oli palautettu Afganistaniin. Selvisi ettei näin ollut ja syntyi seuraava huuto, että näin oli yritetty tehdä. Oli se totta tai ei, on vaikeaa löytää syytä miksi siihen enää uskottaisiin. Myös vedottiin paljon tunteisiin ja yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tuntea empatiaa. Tunteisiin vetoaminen on huonoin tapa käydä politiikkaa, sillä se ei puhuttele vastapuolta yhtään sen enempi kuin toisen vastapuolet tunteet. On myös mielenkiintoista, kuinka empatiasta meluavien ihmisten empatiat loppuvat omaan näkökenttäänsä. Kaksoisstandardit näkyvät myös siinä, kun kritisoidaan Suomen historian tunteikkaita tapahtumia ja niihin liittyvää työstämistä.

Myös vedottiin paljon matkustustiedotteisiin, jotka ovat ensisijaisesti huonoja turvallisuusanalyyseja. Matkustustiedotteet ovat lähtökohtaisesti tietylle subjektiiviselle yleisölle suunnattuja ilmoituksia. Ruotsin ja Afganistanin matkustustiedotteet paikoittain painivat samassa sarjassa. Tietenkin tämän huomion jälkeen kuulee kuinka ”ei voi verrata Ruotsin ja Afganistanin tilannetta toisiinsa”. Itse asiassa kyllä voi niin kauan kuin matkustustiedotteet ovat jotenkin relevantti analyysi turvallisuustilanteesta.

 

Keskustelun päättömyys

Kotouttamiskeskustelut alkavat näyttää lillukanvarsilta, kun pyritään ajattelussa kohti kriittistä kokonaiskuvaa. Näköalattomuus vaivaa polarisoituneen keskustelun kaanonisia narratiiveja, eikä kykene vastaamaan ongelmakohtiin kuin kestämättömillä ratkaisuilla. Järjestelmä pyrkii palvelemaan turvaa hakevia yksilöitä, samalla kun muotoilee heidät yhdeksi yhteiskunnasta irralliseksi yhtenäiseksi luokaksi.

Kun keskustelu on pelkkiä kosmeettisten virheiden korjausta, unohdetaan samalla yksilö ja heikoimmassa asemassa olevat, jotka eivät koskaan saavuta Schengenin rajaa.

 

Rasismille loppu

Keskustelu ei myöskään toimi niin kauan kuin pyritään viittaamaan turvapaikanhakijoiden etnisiin tai geneettisiin piirteisiin. Silloin kyse on nk. rodullistamisesta. Rasismin määritelmästä on myös paljon kiistoja, esimerkiksi onko uskonnon kritisoiminen rasismia. En osaa ottaa tähän kantaa, niin kuin myöskään harva muukaan itse kyseiseen asiaan ja substanssiin perehtymätön.

Keskustelu on urautunut usein siihen, että esimerkiksi epävakaista oloista tulleiden toimintakyvyn tarkkailu olisi jotenkin rasistista. Esimerkiksi PTSD:n hoitaminen tai syrjäytymisen ehkäisy eivät ole mitenkään yhteydessä rasismiin, myös monet konfliktialueilla olleet eurooppalaiset kärsivät samoista ongelmista. Ei ole myöskään rasistista pyrkiä ottamaan huomioon minkälaisia oireita ja ongelmia voi esiintyä, jos henkilöllä on ollut kokemusta sodasta tai konfliktista. Siinä missä radikalismi kosketti myös ensimmäisen maailmansodan rintaman eurooppalaisia, on vaikeaa väittää että muualla siitä suojaisi jokin geneettinen ominaisuus.

 

Yhteenveto

Turvapaikkajärjestelmä ei palvele kokonaisuutta lähes millään tavoin. Keskustelu ja politiikka on muuttunut älyllisesti epärehelliseksi kosmeettisten virheiden paikkaamiseen. Tilanne on tällä hetkellä kestämätön ja pyrkii hoitamaan oireet ilman puuttumista syihin.

On kyseenalaista, voidaanko radikalisoitumista ehkäistä onnistuneella monikulttuurisuus- ja kotouttamispolitiikalla. Ruotsi on turvallinen maa ja silti jäi alakynteen terrorismille. Radikalisoituminen ei ole uusi ilmiö maailmassa ja on kyseenalaista pyyhkiä kollektiivisesta muistista siihen ennenkin johtaneet ainekset.

Apua tarvitsevat ihmiset ovat yksilöitä ja siksi on kyseenalaista kohdella heitä yhtenäisenä ryhmänä. Parhaiten yksilöllisiin avuntarpeisiin vastataan ilman byrokraattista ja hankalaa järjestelmää.

Kriittinen ajattelu on tällä hetkellä erittäin tärkeää, eikä ihmisarvon vaatiminen myös Schengenin rajojen ulkopuolella ole mitenkään rasistista tai vihamielistä.

 

Josefiina Kauppila

janina.josefiina@windowslive.com 

Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen

Kokoomuksen Nuorten Liiton ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Kriittisesti ajatellen eteläinen EU ja ruotsikin ovat turvattomia koska pakolaiset maiden halki vaeltavat hakien turvaa Suomesta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Saksaan tuli samana aika noin miljoona pakolaista, kun Suomeen noin 30.000, joten aika harva heistä tänne on pyrkimässä.

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

Vai niin. Saksassa on 90 milj. asukasta, Saksan tuntee koko maailma, etenkin lähi-idässä. Suomeen tullaan lähinnä suositusten ja puheiden perusteella. (heh. Tarja Halonen ja Juha Sipilä mainostivat oikein valtiomiesarvovallalla)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #3

Mainitsemasi Saksan tunnettuisuus on tietysti yksi syy sen suosioon maahanmuuttajien keskuudessa. On niitä muitakin syitä miksi Suomea kartetaan. Syrjäinen sijainti, kylmä ilmasto, erakoitunut kansa j.n.e.

Pyrin vain kumoamaan sen virheellisen käsityksen, että Suomi olisi pakolaisten keskuudessa jonkilainen top-kohde. Eipä tänne ole paljon hinkua.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo Vastaus kommenttiin #4

Jos tuntisi viime vuosisadan historiaa, olisi syytä jatkaa "interrailaamista" saksan läpi kun se vielä on omassa käsissä.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu Vastaus kommenttiin #4

"Syrjäinen sijainti, kylmä ilmasto, erakoitunut kansa j.n.e."

Keskustelu 90-luvulla Saudeissa keskijohtoon kuuluvan arabin kanssa. Vapaasti muistellen: 'Olen käynyt Suomessa kerran. En pitänyt siitä. Ankea paikka ja kauhea sää.'

Juuso Hämäläinen Vastaus kommenttiin #4

Olen näitä muuttajia Saksassa nähnyt niin paljon, että sinne haluavat eniten ne, joilla aikomus päästä ansioille. Saksassa on mahdollisuus päästä töihin ja tienata. Saksankieli on hyödyllinen oppia. Saksalaiset oppilaitokset ovat korkeatasoisia ja lähes ilmaisia. Saksan ilmasto on selvästi parempi ja elinkustannukset alhaisemmat.

Suomessa on vaikeaa saada hyväpalkkaisia töitä edes opiskelun jälkeen. Kielemme on sukupuuttoon kuolemassa, mutta se on kuitenkin opittava. Harmaa pilvilautta leijuu päällä koko ajan.

Suomi kelpaa niille ryhmille, joilla ei paineita päästä töihin. Päätyö voi olla vaikkapa perheenlisäys tai kahvilassa istuminen.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

"Apua tarvitsevat ihmiset ovat yksilöitä"

Onko tälle väittämälle jotain hyviä perusteita, esim. sosiologiasta?

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla

Voit aina osoittaa sen perusteettomaksi esittämällä perusteet käänteiseen väitteeseen, että apua tarvitsevat ihmiset eivät ole yksilöitä. Se, ettet edes yritä, antaa jo hyvin osviittaa siihen kumpi on lähempänä totuutta.

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, sosiologia käsittelee paremmin yhteiskuntatasoa kuin yksilötasoa. Sitä miten joukot, vaikkapa kuluttajaryhmät käyttäytyvät. Voin toki olla väärässä.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

En ollut väitteen esittäjä. Todistustaakka ei ole minulla vaan kirjoittajalla.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla Vastaus kommenttiin #9

Se on totta, todistustaakkaa sinulla ei ole. Keskustelua kuitenkin edistäisi, että itse näyttäisit, miten olet yrittänyt aihetta avata tai edes kertoa, mitä mieltä olet väitteestä. Sen kysyminen sinulta on pelkästään sen kysymistä, ei vaatimusta sinulle ottaa todistustaakka.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #11

Keskustelun kannalta väite olisi ollut helpompi ampua alas, jos olisi tiennyt, mihin se perustuu, mutta sosiologian oppien kannalta se lienee virheellinen, esim.:

"Ihminen on Durkheimin käsityksen mukaan olemukseltaan yhteisöllinen, riippuvainen laumastaan ja onneton joutuessaan siitä eroon. Yhteisö on ihmisen henkisen elinvoiman tärkein lähde." https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%89mile_Durkheim

Onko nykykäsitys erilainen?

Ja jos ei, miksi tällaisia väitteitä esitetään? Kuka ne on laittanut liikkeelle? Monikultturismin ja massamaahanmuuton kannattajat?

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla Vastaus kommenttiin #12

Ainakaan minä en näe miten blogista esiin ottamasi väite ja Durkheimin käsitys ihmisen olemuksesta olisivat toisensa poissulkevia. Ihminen on samanaikaisesti yksilö ja osa yhteisöä.

lisäys: Huvittaisi joskus kuulla, kuka muka on tällainen "massamaahanmuuton kannattaja".

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #13

Koko kirjoitus pohjautui ilmeisesti siihen ajatukseen, että maahanmuuttoon pitäisi suhtautua niin, kuin tulijat olisivat vain yksilöitä.

Ja näinhän ei ole, tuo on vaarallinen ajattelutapa, siitä esimerkkinä vaikka vääräuskoisten tappaminen rekalla muutama päivä sitten.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla Vastaus kommenttiin #14

Rekkaiskun teki kyllä nimenomaan yksilö. Eikä se muuta millään tavalla sitä, että apua tarvitseva ihminen on myös yksilö. Yksilöihin mahtuu myös vinksahtaneita fanaatikkoja, joiden löytämiseen ei auta mikään muu kuin kyseisten yksilöiden tunnistaminen.

Mutta nyt ainakin esitit väitteen.

Voitko avata hiukan, miten avuntarvitsijoiden ajatteleminen yksilöinä aiheutti tai mahdollisti tapahtuneen?

Et myöskään vastannut kysymykseeni siitä, kuka kannattaa "massamaahanmuuttoa". En usko, että pystyt nimeämään yhtäkään tahoa.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #15

Ei tehnyt, uskonto on yhteisöllinen juttu.

Massamaahanmuuttoa kannattaa jokainen, joka kannattaa nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa, missä maahan tulee tuhansia joka vuosi.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla Vastaus kommenttiin #16

Vaikka hyväksyy nykyisen maahanmuuttopolitiikan se ei ole sen kannattamista. Et löydä yhtäkään ihmistä, joka ei olisi tyytyväinen jos ihmisten ei tarvitsisi lähteä kotimaastaan etsimään turvaa.

Ja kuten jo sanoin. Ihminen on samanaikaisesti yksilö ja osa yhteisöä. Mikään yhteisö ei iskua tehnyt vaan siihen kuuluva yksilö.

Et selittänyt väitettäsi millään tavalla. Miten avuntarvitsijan pitäminen yksilönä on vaarallista?

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #22

"Mikään yhteisö ei iskua tehnyt vaan siihen kuuluva yksilö."

Tällaisia iskuja tuskin tehdään yksilöinä:

- Pitäisi ensinnäkin olla halu itsemurhaan, mikä tässä tilanteessa vaikuttaa epätodennäköiseltä (neljän lapsen isä). (Ja siis oletetaan nyt, että kyseessä olisi voinut olla itsemurhaisku, kuten usein on. Tai ainakin suuri todennäköisyys kuolla iskussa.)
- Ei olisi selitystä sille, miksi se yksilö haluaa tappaa ventovieraita.

Taustalla on siis yhteisön ja uskonnon motivaatio/painostus. Ensisijaisesti tämä isku on yhteisön aikaansaama/motivoima.

Ja vaarallista yksilöinä pitäminen on tietenkin sen takia, että ei ymmärretä, mistä on kysymys ja tehdään virheellisiä ja vaarallisia päätöksiä politiikassa.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla Vastaus kommenttiin #23

Pötyä. Yksilö on itse se, joka tekee ja joka myös päättää tekevänsä vaikka yhteisöllä jokin rooli asiassa olisikin. Yhteisö sinänsä ei tee yhtään mitään, ilman niitä yksilöitä yhteisöä ei edes ole.

Ja mistä ihmeestä sinä revit tuon itsemurhahalun? Ei rekan ohjaamossa ole kovinkaan suuressa hengenvaarassa. Kaikki muukin, mitä selität on pelkkiä oletuksia joita et edes yritä osoittaa tosiksi.

Kerropa nyt sitten yksikin virheellinen tai vaarallinen päätös, joka on tehty sen takia, että apua tarvitseva ihminen nähdään yksilönä. Kyse ei ollut siitä, että yhteisöllisyys unohdettaisiin saati kiistettäisiin vaan sitä, että ihminen on apua tarvitessaan ymmärrättävä yksilönä.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #27

Lol @ "jokin rooli"

Jos tuo rooli ei paremmin selvinnyt, en sitä paremmin nyt pysty selittämään. Vastasin noihin kaikkiin muihinkin jo. Eiköhän tämä ollut tässä.

Juuso Hämäläinen Vastaus kommenttiin #22

Vastasit itse kysymykseesi. Koska yksilö on osa yhteisöään kantaa hän mukanaan myös yhteisönsä piirteitä, tapoja ja arvoja, hyvässä ja pahassa. Eli yksilö ei ole koskaan pelkästään yksilö. Tämä on aina tiedetty.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Minä tykkään myös. Pohjoismaissa on totuttu käsittelemään asioita puolin ja toisin ja syvempään, vaikka meitä on kovasti koetettu uustotuttaa Vain Yhden Vaihtoehdon ajatteluun...

Josefiina Kauppila, pistä pian lisää tekstiä peliin!

Käyttäjän jariekilpinen kuva
Jari Kilpinen

Miten tähän kuvaan sopii Rinkeby/Rosengård? Ei kai sillä Ruotsissa nyt niin hyvin onnistuttu ole.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Hyvä kirjoitus.

Harmi, ettei emopuolue Kokoomus kirjoittajan tavoin selväsanaisesti sanoudu irti monikulttuurisuudesta ja valheellisesta unelmahötöstä.

Reaalipolitiikka työntää luonnollisesti kyseistä puoluetta valheesta poispäin, mutta selkeää irti ottoa (pj. Stubbin maailman syleilyn jälkeen) ei ole puoluejohto uskaltanut tehdä.

Ehkä tarvitaan Vapaavuori puikkoihin ennen kuin järki Kokoomuksessa voittaa.

Juuso Hämäläinen

Pakolaisuus ja siirtolaisuus ei ole mikään luonnonilmiö. Siksi olisi hedelmällisempää keskustella syistä ja niiden poistamisesta.

Miksi kriisimaissa on kriisejä. Miksi heimo- ja lahkokulttuureita ei saada purettua. Miksi paikalliset eivät saa itse järjestystä kotimaissaan.

Vastausta etsittävä kysymyksestä: Miksi emme saa lopetettua suurvaltojen sotkeutumista muiden maiden sisäisiin asioihin. Meille lännessä ei kuulu kaataa diktaattoreita ja saattaa vakaat valtiot täyteen hajaannukseen. Meille ei kuulu demokratian vienti sinne, missä se ei tule toimimaan. Niissä tarvitaan kovaa järjestystä. Se on kaikkien etu. Huonoista vaihtoehdoista paras.

Pelkkä kriisien seurausten pohtiminen ja järjestely on melko turhaa puuhaa.

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski

Näin pitää toimia, ei pelkästään pohtia!

Ayaan Hirsi Ali, yhteiskuntatieteiden maisteri, kirjailija, poliitikko, tutkija, islam kriitikko

"Yhteiskuntiemme todellinen ongelma on kohdata totuus."

https://www.gatestoneinstitute.org/10177/ayaan-hir...

Toimituksen poiminnat