Josefiina Kauppila Koti, vapaus & isänmaa

Turvapaikanhakijalle turvaa, eikä rahaa

Maahamuuttokeskustelua leimaa ”rajat auki tai kiinni” -tyylinen keskustelutapa eri osapuolten välillä. Keskustelija kategorioidaan välttämättä jomman kumman puolelle, vaikka kumpikin ratkaisu on täysin kestämätön. Haluttomuus ratkaista ongelmaa realistisesti painaa koko yhteiskuntaa.

 

Sen sijaan että keskityttäisiin puhumaan tunnepohjaisista vaihtoehdoista pakolaiskriisin ratkaisemiseksi, meidän tulee pohtia realistisia ja konkreettisia vaihtoehtoja. Yksi konkreettinen vaihtoehto voi olla resurssien uudelleen sijoittaminen tässä prosessissa.

 

Nykyinen yhteiskuntamalli on luotu ennen pakolaiskriisin puhkeamista ja esimerkiksi sosiaalitukien juuret ovat pitkälti 70-luvun punamultahallituksen aikaansaannos. Tällöin päämääränä oli vähentää huomattavasti köyhyyttä yhteiskunnassa, ja siinä onnistuttiin.

 

Nykyinen järjestelmä saattaa helposti luoda uudet köyhät yhteiskuntaamme, eikä se ole toivottavaa. Resurssit ovat rajalliset, jolloin niitä tulee käyttää tehokkaasti ja optimaalisesti. Resurssien sijoittamista on syytä tarkastella; esimerkiksi on paljon järkevämpää sijoittaa turvapaikanhakijoiden sosiaaliturvasta järjestelmiin jotka pyrkivät integroimaan heitä suomalaiseen yhteiskuntaan. Suorat tulonsiirrot eivät ole yhtä tärkeitä, kuin ihmisen apu ja sosiaalinen kontakti. Lisäksi tulonsiirrot eivät välttämättä ole ratkaisu, kuten olivat ennen. Kyse on kuitenkin turvan, eikä rahat puutteesta.

 

On myös syytä pohtia, tuleeko enemmän resursseja kohdistaa itse turvapaikanhakuprosessiin jossa arvioidaan turvapaikanhakijan tarpeellisuutta turvapaikalle. Onko todella tänne tulossa suuria määriä elintasosurffareita vai oikeasti hädänalaisia? Sitä me emme voi tietää, mutta sitä meidän tulee tutkia ja analysoida. Oikeiden ihmisten päätyminen lopulta osaksi yhteiskuntaamme on tärkeä prosessi, eikä sitä saa haitata edes yksittäiset elintasosurffarit.

 

Erittäin tärkeää on se, että meidän tulee ehdottomasti miettiä miten voimme auttaa eniten heitä joilla on hätä ja miten me voimme siitäkin huolimatta pyrkiä erottamaan heidät joilla sitä ei ole. Meidän tulee ehdottomasti lisätä resursseja turvan takaamiseksi, integrointiin, kotouttamiseen ja ihmiseen, eikä tulonsiirtoihin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Sosiaaliset kontaktit ovat tärkeitä, mutta ihminen tarvitsee myös ruokaa ja asuntoa. Vaatteita saa ilmaiseksikin, mutta jotain bussilippuaja voi tarvita.

Käyttäjän JosefiinaKauppila kuva
Josefiina Kauppila

En ole tässä kieltänytkään asunnon ja ruoan tärkeyttä, vaan uskon että tulonsiirroista voidaan supistaa jotta saadaan tehokkaampaa kotouttamista. Eikä asuntoa välttämättäkään tarvitse tulonsiirroilla hoitaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Meinaatko, että turvapaikan saaneet saisivat ilmaisen asunnon? Jokuhan sen kumminkin maksaa. Mikä olisi mielestäsi sopiva toimeentulotuen määrä?

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Jos nyt puhutaan muusta kuin vastaanottorahasta supistamisesta, niin samallahan supistettaisiin kaikkien sosiialturvaa. Kätevää...

Ihan oikeaan osuu kyllä ajatus sosiaalisten kontaktien syntymisestä kotoutumisen edistäjänä, vaikka kaksisuuntainen prosessihan se on. Miten se tulonsiirtojen leikkauksesta säästynyt raha ohjattaisiin tällaiseen kotouttamistyöhön? Joku ehdotti että turvapaikanhakijat pitäisi saada osallistumaan esim. kuntouttavaan työtoimintaan jo vastaanottokeskuksissa, itse vierastan ajatusta.

Jokin muu osallistava toiminta keskuksissa voisi olla hyvä ratkaisu, tosin sellaista voi jo olla. Jos työtä teetetään, niin siitä pitäisi maksaa palkkaa. Itse olen ehdottanut Fatbardhe Hetemajn blogissa kansalaisuuden myöntämistä turvapaikanhakijoille nopeutetussa tahdissa, mikäli he selvästi integroituvat hyvin yhteiskuntaan.

Käyttäjän Savolax kuva
Jukka Heikkinen

Kankus onkin sitä porukkaa jotka ensin huutaa hallituksen leikkauksia vastaan ja seuraavassa lauseessa lisää rahaa mihin tahaansa...

Ei paista väri yhtään läpi...

Käyttäjän tuomaspetri kuva
Tuomas Leppiaho

Mikä sitten olisi realistisempi ratkaisu nykyiseen politiikkaan? Nykyisellään turvapaikanhakijoiden sosiaaliturva on varsin heikko, varsinkin ensimmäisenä kolmena kuukautena jolloin työllistyminen ei ole mahdollista ja yheiskunnasta syrjäytymisen riski (lienee) korkeimmillaan. Tällöin turvapaikanhakijat eivät ole oikeutettuja muuhun sosiaaliturvaan kuin heille maksettavaan vastaanottorahaan (tai käyttörahaan, mikäli turvapaikanhakija on tullut Suomeen ilman huoltajiaan ja on alle 18-vuotias). Tämänkin suuruus vaihtelee mikäli heille annetaan ateriat vastaanottokeskuksista (paitsi edellisen virkkeen jälkimmäisesä tapauksessa jossa turvapaikanhakijalle annetaan automaattisesti ateriat vastaanottokeskuksesta).

Suomessa maksettiin vuonna 2013 keskimäärin 452 €/kk toimentulotukea (keskiarvo yksinelävien miesten ja naisten saamista toimeentulotukien summista). Turvapaikanhakijoiden saama vastaanottoraha vastaa (tietyllä tavalla, vaikka joku voi sanoa että vertaan tässä nyt appelsiineja ja omenoita) kansalaisen toimeentulotukea. Mikäli turvapaikanhakija ei saa aterioita vastaanottokeskuksesta, on hänen vastaanottorahansa suuruus keskimäärin 316,07 €. Tämä on 30% pienempi kuin yksinelävien suomalaisten saama keskimääräinen toimeentulotuki. Miten tästä voidaan siis enää supistaa tai ohjata rahaa käytettäväksi muihin organisaatioihin?

Käyttäjän JariMartikainen kuva
Jari Martikainen

"Sen sijaan että keskityttäisiin puhumaan tunnepohjaisista vaihtoehdoista pakolaiskriisin ratkaisemiseksi, meidän tulee pohtia realistisia ja konkreettisia vaihtoehtoja."

Niinpä, mutta kun ainoa toimiva vaihtoehto on se, että "pannaan rajat kiinni", eli puututaan tänne saapuvien turvisten määrään. Jos Suomeen saapuu 400-500 hakijaa päivässä, niin ei yhteiskuntamme yksinkertaisesti kestä sitä kovin kauan. Jos vauhti jatkuu samanlaisena edes ensi vuoden loppuun, tarkoittaa se perheenyhdistämisineen 2-3 vuoden kuluessa 500 000 tänne vasta muuttanutta irakilaista, afgaania ja somalia.

Esa Niemi

Nämä turvapaikanhakijat kuuluvat Dublin-sopimuksen mukaisesti Ruotsille ja he vastaavat näiden hakemusten käsittelystä ja sosiaaliturvasta.

Suomen tulee käyttää pakolaisleirejä pääasiallisena turvapaikanhaun kulmakivenä, jolloin otamme mahdollisuuksien mukaan kiintiöpakolaisia. Kiintiöpakolaiset ovat todettu valmiiksi pakolaisiksi, joten meidän ei tarvitse sitäkään tehdä uudestaan.

Vähäiset resurssimme ovat kustannustehokkaimpia pakolaisleireillä ja Suomen turvapaikapolitiikan kulmakiven tulee olla pakolaisleirit ja kiintiöpakolaiset, jolloin resurssit kohdistuvat oikein ja oikeasti hädänalaisille eikä vain yksittäisten varakkaiden ihmisten taskuun oikeiden pakolaisten sijaan.

Pakolaisleireillä ruoka maksaa 10-15 euroa per hlö/kk kun taas Euroopassa se on 300-400 euroa per hlö/kk. Kertaa tuo summa miljoonilla avuntarvitsijoilla, niin huomaamme mikä on realistinen vaihtoehto ja mikä ei. Majoitus, koulutus ja muu infra puhumattakaan.

Varallisuuden perusteella ei voi kuitenkaan ohittaa oikeita pakolaisia tai hädänalaisia, vaikka EU:n turvapaikkapolitiikka kannustaakin juuri tähän.

Toimituksen poiminnat